Odotan häitä vaikken ole varma, haluanko koskaan naimisiin – mitä teen? Naiset vastaavat

"Miten kauan kihlautumisen jälkeen pitäisi odottaa häitä? Siitä on nyt kahdeksan vuotta, kun menimme kihloihin. En ole edes varma, haluanko koskaan naimisiin tai ainakaan nykyisen kihlattuni kanssa. Eli elän vaan näin, vaikka en olen tavallaan suhteessa jonka haluaisin", kyselee nimimerkki Minä.

Näin naisraati vastasi

"En tiedä, mitä kysyjä luulee kysyvänsä, mutta mielestäni tässä tekstissä ei ole kysymystä lainkaan. "Miten kauan kihlautumisen jälkeen pitäisi odottaa" ei ole oikea kysymys, vaan vain syy päästä kertomaan jollekulle anonyymisti, ettei kysyjä enää rakasta kumppaniaan ja haluaa erota. Eli oletettavasti aikuinen ihminen pyytää muilta lupaa erota, koska ei itse kehtaa tai uskalla antaa itselleen tätä lupaa. Selvä. Tässä neuvoni: ota ero."
– 31, parisuhteessa

"En usko, että tuohon on mitään ”oikeaa vastausta” olemassakaan. Kihlautuminen merkitsee niin eri asioita eri ihmisille: toisille se on selvä merkki, että kohta muuten mennään naimisiin! Toisille se voi olla oma tapa osoittaa jonkinlaista seuraavaa vakiintumisen askelta. Jos sinusta tuntuu, että naimisiin meno ei ole juttusi, kannattaa siitä ehkä puhua nyt heti kihlattusi kanssa. Mitä hän on mieltä? Jos sinusta aidosti tuntuu siltä, että et ole suhteessa, jossa haluaisit olla, on ongelma ihan muualla kuin kihlasormuksessa. Rakastatko puolisoasi?"
– 26, sinkku

"Miksi ihmeessä edes kysyt tällaista, jos et välttämättä itse edes halua koskaan naimisiin tai ainakaan nykyisen kihlattusi kanssa? Mitä väliä jollakin ulkopuolisella, henkilöstä toiseen vaihtelevalla odotuksella tai oletuksella on, jos omat tunteet eivät riitä? Tämän takia ihmetyttää myös sanamuotosi ”odottaa” – annat mielikuvan, että odotat, että mies kypsyisi ja olisi valmis, vaikket näköjään itsekään ole.

Itse menin naimisiin alle vuoden päästä kihlauksesta. Kosinta tuli minulle yllätyksenä, mutta selasimme heti kosimispäivän iltana innoissamme kalenteria ja löimme hääpäivän lukkoon. Aikaisemmankin päivän olisimme varmaan valinneet, elleivät säästämisen realiteetit olisi tulleet vastaan. Olimme seurustelleet tuolloin kahdeksan vuotta, ja meille molemmille on ollut aina selvää, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei mieheni kysynyt minulta kosiessaan ”mennäänkö kihloihin”, vaan ”tuletko vaimokseni”. Siinä vaiheessa olimme siis jo varmoja siitä, että haluamme viettää loppuelämämme toistemme kanssa.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ylipäätään mennään kihloihin, jos ei olla aikeissa mennä naimisiin. Ikään kuin kihlauksella haluttaisiin vain viestiä suhteen vakavuutta ilman, että on tosissaan edes mietitty sen funktiota: onko tässä se ihminen, jonka kanssa tahdon olla aina? Mielestäni kihlaus sinänsä ei ole itseisarvo, vaan kihlauksen merkitys tulee lupauksesta mennä naimisin.

Jos kyse olisi saamattomuudesta, kehottaisin teitä vain tarttumaan toimeen: istumaan alas, miettimään millaiset häät haluatte, paljonko ne suunnilleen maksavat, kauanko teillä kestää säästää niihin, lyömään päivän lukkoon, varaamaan kirkon ja juhlapaikan ja ryhtymään muihin käytännön järjestelyihin. Mutta koska tilanne on se, ettet ole varma koko avioliiton solmimisesta, en usko, että tarvitset tällaisia neuvoja. Sen sijaan sinun pitää selvittää päässäsi suhteenne merkitys ja tulevaisuus ylipäätään."
– 30, naimisissa

***