Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama kertoo kirjassaan kritisoineensa maansa autoteollisuutta.
Kun Yhdysvaltain 44. presidentti Barack Obama astui virkaansa tammikuussa 2009, syliin kaatui finanssikriisin jälkipyykki.
Vaikka akuutti talousjärjestelmän romahdus oli vaivoin estetty jo Bushin presidenttikauden viime metreillä, isot pankit olivat edelleen polviaan myöten mudassa ja tarvitsivat Obaman hallinnon kaiken luovuuden ja avokätisyyden selvitäkseen hengissä.
Tuoreella presidentillä oli samaan aikaan muitakin huolia, Barack Obama muistelee uudessa kirjassaan Luvattu maa:
- Yksi niistä oli tarve estää Yhdysvaltojen autoteollisuutta ajamasta rotkoon.
Obama antaa muistelmissaan ymmärtää, että rotkoon olisi paineltu kaasu pohjassa ilman hänen esikuntansa päättäväistä väliintuloa. Obama suomii kolmea suurta amerikkalaista autojättiä kovin sanoin ja näyttäisi pitävän niiden silloista johtajistoa jopa epäpätevämpinä kuin subprime-lainoihin kompastuneiden finanssijättien pomoja.
Huono johtaminen, huonot autot, ulkomainen kilpailu, eläkkeiden alirahastointi, huimasti nousseet terveydenhuoltokustannukset, liiallinen riippuvuus kalliista, polttoainetta ahmivista katumaastureista – Obaman lista amerikkalaisen autoteollisuuden synneistä on pitkä.
Perimmäinen syy oli presidentin mukaan mallistoissa. Kukaan ei enää halunnut ostaa amerikkalaista autoa.
- En ymmärrä, miksei Detroit osaa tehdä samperin Corollaa, Obama kertoo huokailleensa esikunnalleen.
GM ja Chrysler olivat Luvatun maan mukaan konkurssikypsiä syksyllä 2008, kolmas suuri eli Ford vähän paremmassa kunnossa, mutta sekin Obaman mielestä vain tuurilla koska Ford oli onnistunut järjestänyt lainansa uudelleen juuri ennen finanssikriisiä. Myös Ford oli kaikesta huolimatta menossa nurin, sillä se oli riippuvainen samasta autonosien alihankkijaverkostosta kuin GM ja Chrysler.
Autojättien pomoja Obama ei suuresti arvostanut.
- GM:n ja Chryslerin huippujohto sai Wall Streetin porukan näyttämään myönteisen visionääriseltä, ruoskii Obama kirjassaan.
Veronmaksajapohjaisen pelastusoperaation ehtona olivatkin massiiviset puhdistukset autofirmojen johtokunnissa.
Esimerkiksi GM:n ykkösmiehen Rick Wagonerin erästä esitystä alan pelastustoimiksi Obama kutsuu hutiloiduksi ja se oli ”täynnä höpinää”.
GM ja Chrysler elivät presidentin mukaan ”mielikuvitusmaailmassa”. Valtio tulisi apuun mutta ainoastaan sillä ehdolla, että presidentin ilmiselvästi inhoama Wagoner ja muut johtokunta saisi kenkää.
Pöydällä oli yli miljoonan ihmisen työpaikat. Panos oli liian kova, jotta Washington olisi voinut irrottaa letkut ja päästää saattohoitopotilaan asemaan joutuneen amerikkalaisen autoteollisuuden kuolemaan.
GM:n johto vaihdettiin, Chrysler pelastui Fiatin avulla. Tarvittiin vielä kekseliäs suunnitelma strukturoiduista konkursseista ja uudelleenorganisoinneista ennen kuin Detroitin jätit pääsivät valmistamaan presidentin himoamaa ”samperin Corollaa”.
Barack Obama: Luvattu maa (A Promised Land). Suom. Seppo Raudaskoski, Kyösti Karvonen ja Ilkka Rekiaro. Otava. 879 sivua.