Tuoreen tutkimuksen mukaan viime vuonna nollasopimuksella työskenteli keskimäärin noin 83 000 palkansaajaa. Se on neljä prosenttia kaikista palkansaajista.
Yleisimpiä nollasopimukset ovat nuorten keskuudessa.
Kaikista 15–19-vuotiaista työntekijöistä ilman taattuja tunteja työskenteli noin joka viides, 20–24-vuotiaista 14 prosenttia ja 25–29-vuotiaistakin vielä 6 prosenttia. Sitä vanhempien keskuudessa nollasopimusten suhteellinen määrä jäi vain muutamaan prosenttiin ikäluokan palkansaajista.
Yhteensä nollasopimuksella työskennelleistä noin puolet oli alle 25-vuotiaita ja 65 prosenttia alle 30-vuotiaita. Naisten osuus taasen oli 57 prosenttia.
Yleisintä nollasopimusten käyttö on majoitus- ja ravitsemustoiminnassa, jossa kaikista palkansaajista joka yli joka kahdeksas työskentelee ilman vähimmäistunteja. Lukumääräisesti eniten nollatuntisopimuksia on tukku- ja vähittäiskaupan alalla, 15000 kappaletta, terveys- ja sosiaalipalveluiden alalla, 11 000 kappaletta, sekä majoitus- ja ravitsemusalalla, 10 000 kappaletta.
Ammattiluokituksen mukaan yleisimpiä nimikkeitä nollasopimuksissa olivat myyjä, hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijä sekä palvelutyöntekijät.
Keskimäärin viikkotyöaika nollasopimusten piirissä olevilla oli 23 tuntia viikossa.
Toisille tunnit riittävät, toisille eivät
Tilastokeskuksen erikoistutkija Anna Pärnäsen mukaan tutkimuksen tulokset tukevat sekä työnantajien että työntekijöiden näkemyksiä nollatuntisopimuksista. Pärnänen kirjoittaa Tilastokeskuksen blogissa, että työnantajan näkökulmasta nollatuntisopimukset tuovat luonnollisesti joustovaraa. Työntekijän näkökulmasta nollatuntisopimukset sen sijaan jakavat mielipiteitä. Toisille, esimerkiksi suurimmalle osalle opiskelijoista, vähäiset työtunnit ei ole ongelma. Lisätunteja kaipaisi kuitenkin lähes kolmannes työntekijöistä.
Tuoreessa työvoimatutkimuksessa kerättiin tietoa nollatuntisopimuksella työskentelevistä ensimmäistä kertaa.