Anonyymi verkkopalvelu voi olla ensimmäinen askel avautua.
"Äiti sanoi, ettei rakasta minua." Vanhemman harjoittama henkinen väkivalta lastaan kohtaan voi ilmetä loukkauksina, nöyryyttämisenä tai laiminlyöntinä. Apua on kuitenkin saatavissa, kunhan lapset uskaltavat avata kokemuksiaan – ja kun aikuiset osaavat kuunnella.
Lapsilla on monenlaisia tapoja kertoa henkisestä kaltoinkohtelusta. Osa uskoutuu ammattilaisille, toiset uskoutuvat perheenjäsenille tai ystäville. Jotkut avautuvat anonyymisti esimerkiksi verkkopalveluissa. Anonyymi kertominen voi olla ensimmäinen askel, joka rohkaisee kertomaan asiasta myös muille.
Ammattilaisten puoleen lapset kääntyvät helpommin silloin, jos tietävät, että heidän tehtävänsä on auttaa.
Lue myös: Kahdeksan lapsen sijaisäiti Jaana elää unelmaansa: "Samalla tavalla nuuskutan heidän jokaisen päätä"
– Kertominen tapahtuu usein vaiheittain. Ensin lapsi antaa pieniä vihjeitä ja testaa, miten niihin reagoidaan. Kun luottamusta on syntynyt, lapsi voi avata tilannettaan tarkemmin, kuvailee tutkijatohtori Riikka Ikonen Tampereen yliopistosta.
Usein kertominen on suunniteltua ja tarkoituksellista. Kaltoinkohtelun ilmitulo voi olla myös tahatonta, jos lapsella esiintyy esimerkiksi riskikäyttäytymistä, kuten päihteidenkäyttöä.
– Henkinen väkivalta on saattanut myös paljastua perheessä tapahtuneen väkivaltatilanteen kautta, kun sitä on alettu selvittää.
Kriittinen piste
Ikonen on selvittänyt tutkimusryhmän kanssa 6–17-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvan henkisen väkivallan ilmituloa. Aineistona oli 18 tieteellisesti pätevää alkuperäistutkimusta, jotka haettiin kansainvälisistä tietokannoista.
Todennäköisyys ilmoittaa kaltoinkohtelusta kasvaa, jos lapsi itse tunnistaa huonon kohtelun ja saa sosiaalista tukea avun hakemiseen. Kertomisen todennäköisyyttä lisää myös, jos lapsi kokee, että ei enää kestä huonoa kohtelua.
– Mitä vakavampaa väkivalta on, sitä vähemmän siitä kerrotaan.
Lapsen kyky sanoittaa kokemaansa sekä emotionaalinen taito puhua tunteista lisäävät kertomisen todennäköisyyttä.