Michael Schumacherin suuruutta F1-kuljettajana ei kukaan voi kiistää. Seitsemän maailmanmestaruutta ja lukematon määrä muita ennätyksiä kertovat tilastojen valossa kaiken oleellisen suurkuljettajan menestyksestä, merkityksestä ja saavutuksista. Silti ne jättävät kertomatta niin paljon. Ristiriita 50-vuotispäiviään viettävän saksalaiskuljettajan ympärillä säilyy.
Schumacher oli aktiivivuosinaan kuljettaja, joka omalla periksiantamattomalla ja röyhkeälläkin tyylillä saavutti varmasti lähes yhtä paljon vihamiehiä kuin ystäviäkin. Täydellinen omistautuminen lajille, voittoon tähtääminen, välillä äärimmäisiäkin keinoja käyttäen, oli omiaan herättämään vahvoja tunteita miehen puolesta tai häntä vastaan.
Ayrton Sennan kuoleman jälkeen 1994, Schumacher nousi lahjakkuudellaan täyttämään Sennan jättämän aukon lajin suurimpana supertähtenä. Yhtä lailla saksalaisen toiminta radalla, yhdistettynä Schumacherin tuolloisen tallin Benettonin menettelytapoihin, olivat omiaan nostamaan hänet useiden silmissä myös lajin suurimmaksi antisankariksi.
Lajin aikalaiset ainakin muistavat Schumacherin tahallisen törmäyksen MM-taistossa mukana olleen brittikuski Damon Hillin kanssa kauden viimeisessä osakilpailussa Australiassa, kun Hill oli ohittamassa saksalaista tämän ajovirheen jälkeen. Lähes identtinen tempaus vuoden 1997 viimeisessä osakilpailussa Jacques Villeneuvea vastaan mitätöi saksalaisen pisteet tuolta kaudelta ja viimeistään sementoi ristiriitaisuuden, mikä liittyy kaikkeen Michael Schumacherin tekemiseen ja saavutuksiin formula ykkösissä. Schumacherille ei kelvannut kuin voitto, tyylillä ei ollut merkitystä.