Kommentti presidentin uudenvuodenpuheesta: Niinistön varjojen maa

Iän ja virkaiän karttuessa presidentti Sauli Niinistön koukeroinen puhetapa saa yhä uusia sävyjä. Uusimpana esimerkkinä on perinteinen uudenvuodenpuhe, jossa on jokaiselle jatakin pureskeltavaa.

Tässä muutamia poimintoja.

Uhka, pelko ja yksilön oikeus

Niinistö ryhtyi puheessaan lähes runolliseksi sanoessaan: "Me kuljemme nyt varjojen maassa, tässä maailmassa. Jokainen päivä tuo sanomaa julmuudesta ja kuolemasta, milloin Alepposta, milloin Berliinistä, mistä seuraavaksi."

Turkista, taas. Sen tiedämme tänään, puheen nauhoituksen jälkeen. Ja presidenttikin on viimeisintä surmatyötä jo paheksunut ja osaa ottanut.

– Terrorismin uhka, sodan pelko tai muuttoliikkeen voima luovat epävarmuutta, totesi Niinistö puheessaan samalla, kun harmitteli EU:n aseman heikkenemistä kansainvälisessä politiikassa ja kompurointia muun muassa muuttoliikkeen hallinnassa.

Niinistön mielestä EU:n pitäisikin keskittyä siihen mikä on ihmisille tärkeintä: saada elää rauhassa ja turvassa.

Puheen kova ydin koski juuri tätä.

– Perustuslakimme antaa vahvan suojan yksilön perusoikeuksille. Todella vaikeita kysymyksiä on kuitenkin nyt edessä: miten suhtautua tilanteeseen, jossa vastakkain punnittavina ovat kollektiivinen turvallisuus ja yksilön oikeudet, totesi Niinistö.

Niinistö viittasi terrorismin torjuntaan, mutta yhtä lailla taustalla on kaikenlainen kybervaikuttaminen ja muu nykyajan hämmentäminen.

Suomessa tämä perusoikeuksien pohdinta on juuri nyt käynnissä, kun verkkovalvontalakia viimeistellään. Eikä se välttämättä siihen lopu.

Presidentti ei puutu eduskunnan työhön, mutta kertoi nyt lakifilosofisella ilmaveivillä kantansa kansalle.

Yksilön vastuu ja osallisuus

Niinistö nosti esiin satavuotiaan Suomen vahvuuksia ja arvoja eri aikoina. Nykyajassa hän sanoi itse korostavansa oikeudentuntoa ja kansakunnan eheyttä.

Niinistö painotti osallisuutta kansalaisuuden perustana.

– Satavuotiaan Suomen yksi tärkeä sanoma voisi olla: Sinä voit hyvin, kun kukaan ei voi pahoin. Siis auta, minkä voit. Toinen sanoma voisi olla: Tunne vastuusi, edes omasta itsestäsi. Siis tee, minkä kykenet, opasti presidentti.

Presidentin mielestä viranomaisen ei siis pitäisi olla kenenkään lähin omainen, ja jokainen voi pieneltä osaltaan tehdä jotain muiden ja itsensäkin hyväksi.

Poikkeustapauksia tietysti on, mutta Niinistön kanssa on helppo olla samaa mieltä siitä, että kyllä meillä kaikilla on omaakin vastuuta. Itsestämme ja muista.

Ja se karhu

Presidentin puheen toiseksi omituisin osa liittyi Sulo Karjalaiseen, jolla on karhu kaverina. Karjalainen pyörittää Kuusamon Suurpetokeskusta 32 kilometrin päässä Kuusamon keskustasta.

– Että noin katsoo eläin ihmistä, ihminen eläintä, silmästä silmään. Ymmärtävät jotain, paljonkin, toinen toisistaan? Ihmisyyttä vai eläimyyttä, luontokappaleita kumpikin, maalaili Niinistö.

– Entä ihminen ihmistä, silmästä silmään. Se auttaa näkemään, vaikka toisen avuntarpeen. Auttaa ymmärtämään, että toisellakin on tavoitteita tai vaatimuksia. Taikka opettaa tunnistamaan vaaran ja hallitsemaan pelon, jatkoi Niinistö.

Että mitä?! Nyt täytyy ryhtyä syvätulkintaan, jotta tuo aukeaa.

Presidentti viittaa tietysti idän karhuun, jonka kanssa on pysyttävä silmien tasalla – hyvässä ja pahassa. Lisäksi hän kehottaa katsomaan avoimin silmin, näkemään tosiasiat ja lähimmäiset.

Ja tietysti Niinistö riisuu samalla aseet tulevalta vihreiden presidenttiehdokkaalta (veljenpoika Ville Niinistö vai sittenkin Pekka Haavisto?). Ei tuulimyllyillä ja talvivaarapuheilla voiteta miestä, jolle "ihmiset, eläimet ja kasvit" ovat "samasta juuresta, samaa ainetta".

Kukaan ei vielä tiedä haluaako Niinistö pyrkiä toiselle presidenttikaudelle, mutta tämän puhe ei hanketta ainakaan hankaloita. Puhe on riittävän monitulkintainen, siinä on monelle jotakin, se ei suututa kovin monia, eikä se ole huono.

Oli siis presidenttikampanjaa tai ei, niin uutismiehelle poikkeukselliseti haluan toivottaa hyvää uutta vuotta ja voimia viranhoitoon myös presidentti Niinistölle.

Ei ole helppoa johtaa – eikä edes arvojohtaa – kansaa, joka on on yhtä aikaa tyhmä ja viisas, sisäänpäinkääntynyt ja kansainvälinen, pelkurimainen ja rohkea, kateellinen ja empaattinen, myötäilevä ja kriittinen, suomettunut ja natottunut, ehdoton ja joustava, metsäläinen ja kosmopoliitti, hulttio ja vastuullinen sekä vielä paljon muuta.

Hyvää uutta vuotta myös sille kansalle!