Presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe oli sekoitus filosofiaa ja politiikkaa. Onko karhua silmästä silmään katsova outomies Sulo Karjalainen sekoittanut presidentin pään?
Iän ja virkaiän karttuessa presidentti Sauli Niinistön koukeroinen puhetapa saa yhä uusia sävyjä. Uusimpana esimerkkinä on perinteinen uudenvuodenpuhe, jossa on jokaiselle jatakin pureskeltavaa.
Tässä muutamia poimintoja.
Uhka, pelko ja yksilön oikeus
Niinistö ryhtyi puheessaan lähes runolliseksi sanoessaan: "Me kuljemme nyt varjojen maassa, tässä maailmassa. Jokainen päivä tuo sanomaa julmuudesta ja kuolemasta, milloin Alepposta, milloin Berliinistä, mistä seuraavaksi."
Turkista, taas. Sen tiedämme tänään, puheen nauhoituksen jälkeen. Ja presidenttikin on viimeisintä surmatyötä jo paheksunut ja osaa ottanut.
– Terrorismin uhka, sodan pelko tai muuttoliikkeen voima luovat epävarmuutta, totesi Niinistö puheessaan samalla, kun harmitteli EU:n aseman heikkenemistä kansainvälisessä politiikassa ja kompurointia muun muassa muuttoliikkeen hallinnassa.
Niinistön mielestä EU:n pitäisikin keskittyä siihen mikä on ihmisille tärkeintä: saada elää rauhassa ja turvassa.
Puheen kova ydin koski juuri tätä.
– Perustuslakimme antaa vahvan suojan yksilön perusoikeuksille. Todella vaikeita kysymyksiä on kuitenkin nyt edessä: miten suhtautua tilanteeseen, jossa vastakkain punnittavina ovat kollektiivinen turvallisuus ja yksilön oikeudet, totesi Niinistö.

