USA, 2003. Ohjaus: Andrew Stanton. Käsikirjoitus: Andrew Stanton, Bob Peterson, David Reynolds. Tuotanto: Graham Walters. Suomenkielinen toteutus: Annamari Vainio. Kesto: 102 min.
Klovnikala Marlin menettää barracudan suuhun vaimonsa ja valtaisan joukon syntymättömiä lapsiaan. Henkiin jää vain yksi poikanen, tomera Nemo, jonka toinen evä on hieman surkastunut ja uintitaito siksi muita hivenen heikompi. Ainokaiseensa pelokas isä suhtautuu neuroottisen ylihuolehtivasti. Kun sukeltajat sieppaavat Nemon akvaariokalaksi erään sydneyläisen hammaslääkärin työhuoneeseen, Marlin-isä uhmaa kaikkia vaaroja pelastaakseen poikansa. Samaan aikaan Nemo virittelee akvaariokamujensa kanssa uhkarohkeita pakosuunnitelmia.
Oma hauskuutensa piilee tietysti siinä, että animaatioissa eläimet käyttäytyvät usein ihmisten tavoin ja että niillä on meille tuttuja rutiineja. Nemollakin on koti, hän käy kalojen koulua, pesee hampaitaan ja häpeilee isänsä pelokasta asennetta lähes kaikkea kohtaan. Tarinan harvat ihmishahmot ovat uhkaavia ja epämiellyttäviä ja heitä tarkastellaan aina kalojen näkökulmasta.
Pixar-yhtiöiden vedenalainen seikkailu on visuaalista mannaa, vaikka se ei hämmästytä uutta luovalla kekseliäisyydellään, kuten Monsters Inc. tai Toy Story. Andrew Stanton on selvästi suunnannut seikkailunsa myös aikuiskatsojille, jotka ilahtunevat ainakin haikalojen tukiryhmäkokouksesta, jossa pedot kannustavat toisiaan kyetäkseen suhtautumaan muihin kaloihin kavereina eikä sapuskana. Elokuvan hahmoista Dory on ehdoton tähti, lähimuistinsa menettänyt hyväsydäminen hömppä, joka pulisee koko ajan ja unohtaa höpötyksensä samantien. Matkalla kohti Sydneyä Marlin ja Nemo selviävät valaan vatsasta, vimmaisesta merivirrasta ja meduusojen verkosta.
Perusjuoni kertaa perhe-elokuvista tuttua isän ja pojan välisen siteen lujuutta: kumpikaan ei huimien vaikeuksien edessä luovuta eikä menetä toivoaan. Elämänopetuksia tipahtelee matkan varrella, ja vaikeudet koulivat hahmoista parempia kaloja. Nemoa etsimässä on ihastuttava, värikäs ja vauhdikas syvänmeren roadmovie, jossa sentimentaalisuuden ja huumorin välillä vallitsee hyvä balanssi.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Buena Vista