Yhden naisen mainostoimiston vetäjä saattaa joutua mitä mielenkiintoisimpiin haasteisiin yrittäessään täyttää lupaustaan "täyden palvelun mainostoimistona". Niinpä minäkin päädyin ennustajaksi Tekniikka-messuille Jyväskylään. Pukeuduin haaremiasuun, otin taiteilijanimekseni Leyla, yön kuningatar, ja lähdin kertomaan insinööreille ja muille alan miehille, mitä huominen tuo tullessaan.
Katse tulevaisuuteen
Kaikki lähti liikkeelle siitä, että suunnittelin asiakkaalleni kampanjan, jossa ennustaja katsoi kristallipalloon, otsikkona oli "Katse tulevaisuuteen". Asiakas toi maahan ilmansuojelualan ja vesien mittalaitteita, ja aasinsilta oli tulevaisuus. Teollisuuden päästöjen kurissapitäminen vaikuttaa oleellisesti meidän kaikkien tulevaisuuteen - ja kun hankki hyvät laitteet minun asiakkaaltani, saattoi hengähtää hetkeksi ja ottaa kevyemmin kurkistamalla omaan tulevaisuuteensa.
Ajatuksena oli, että asiakas palkkaisi messuosastolle näyttelijän, joka käyttäisi ennustustensa lomassa pieniä viitteitä asiakkaan tuotteisiin: "Täällä menneisyydessä näkyy aikamoinen lietepatja. Sen analysointiin saat tuolta pojilta tarkat mittalaitteet, mutta katsotaanpa mitä kortti kertoo ". Arvelin, että tekniikan ammattilaisille värikäs ennustajaeukko olisi niin eksoottinen ilmestys, että huomio olisi taattu.
Olin oikeassa, mutta sellaista näyttelijää ei löydetty, joka olisi ollut valmis seisomaan neljä päivää messuosastolla - ja niin minä sitten päätin tehdä sen itse. Enkä kadu, vaikka kyseessä olikin tähän astisen elämäni rankin kokemus.
Sattumaa vai hyviä enteitä?
Kaikki sujui kuin tanssi. Maikkarin puvustosta vuokrasin helisevän ja kimaltelevan haaremiasun, jonka hunnun taakse minun oli helppo piilottautua. Kasvoista jäivät näkyviin vain silmät, jotka vielä verhosin viiden sentin tekoripsiin, ja kynsiin liimasin yhtä pitkät muovikynnet. En olisi itsekään tuntenut itseäni.