USA 2004. Ohjaus: Robert Zemeckis. Käsikirjoitus: Zemeckis, William Broyles Jr. Chris Van Allsburgin teoksen pohjalta. Tuotanto: Steve Starkey, Robert Zemeckis, Gary Goetzman, William Teitler. Kuvaus: Don Burgess, Robert Presley. Leikkaus: R. Orlando Duenas, Jeremiah O'Driscoll. Pääosissa (suom.äänet): Juha Paananen, Henri Piispanen, Markus Bäckman, Viivi Tamminen, Seppo Pääkkönen, Jari Karjalainen, Petri Hanttu, Sasu Moilanen. (orig. äänet): Tom Hanks, Leslie Harter Zemeckis, Daryl Sabara, Nona Gaye, Eddie Deezen, Peter Scolari. Kesto: 99 min. Tämä arvio perustuu elokuvan alkuperäiseen, englanninkieliseen versioon.
Jos elokuvan pohjana on ainoastaan 30-sivuinen lasten kuvakirja, ei ihme jos reilun puolitoistatuntisen elokuvan ainekset tuntuvat loppuvan kesken. Napapiirin pikajuna - The Polar Express, tehokaksikko Bob Zemeckisin ja Tom Hanksin uusin yhteinen taidonnäyte, vaikuttaa visualisoinneillaan hyytyäkseen lopulta omaan ohuutensa.
Chris Van Allsburgin rakastettuun kuvateokseen perustuva Napapiirin pikajuna on kertomus pojasta, joka epäilee joulupukin olemassaoloa. Eräänä unettomana yönä vesseli herää kovaan mekkalaan pihamaalta, jonne on pysähtynyt - pikajuna Polar Express! Muhkeaviiksinen konduktööri kehottaa lumessa tarpovaa lasta nousemaan rohkeasti kyytiin; juna kiidättää epäilevät lapset itsensä Joulupukin ja tonttujen luokse Pohjoisnavalle.
Napapiirin pikajuna on satu, josta haluaisi kovin mielellään pitää. Olisi mukavaa todeta, miten nautinnollista tietokoneanimaation jälki tänä päivänä onkaan - miten aitoa ja elinvoimaista. Mutta kun ei niin ei. Zemeckisin ja Hanksin hyväätarkoittava (ja taaloja tahkoava) jouluseikkailu kompastuu omiin rajoitteisiinsa, joista pienin ei suinkaan ole ihmishahmojen puutteellinen esittäminen. Kerrottaessa tarinaa joulusta, joka saa vanhankin nuortumaan ja lasten silmät loistamaan, olisi paikallaan, että nuo sielunpeilit edes jollain tavoin kykenisivät vastaamaan valon haasteeseen. on kyllä täynnä lahjoista haaveilevia lapsukaisia, mutta mitään tähtisilmiä nämä nassikat eivät ole. Päinvastoin, kumimaisesti kokoonpannut ja kömpelöhkösti liikehtivät tietokonetenavat muistuttavat enemmän eläviä kuolleita...