Yksinäisyys koskettaa yhä useampaa suomalaista ikäihmistä. Vaarassa ovat myös toimintakykyiset vanhukset, jotka ovat jääneet yhteiskunnan palveluiden ulkopuolelle.
Suomen Mielenterveysseuran projektipäällikkö Maria Viljanen tietää, miten vakava ja kasvava ongelma yksinäisyys on. Yksinäisyyttä voivat aiheuttaa useat tekijät, ja se voi jäädä helposti huomaamatta. Yksinäisyys piinaa myös toimintakykyisiä vanhuksia.
– Toimintakykyinen vanhus ei saa yhteiskunnalta palveluita, eli nekin sosiaaliset kontaktit puuttuvat. Heidän yksinäisyytensä huomataan vielä epätodennäköisemmin, Viljanen toteaa.
Eläkkeellä tyhjän päälle?
Eläkkeelle siirtyminen saattaa äkkiarvaamatta pudottaa ihmisen lähes tyhjän päälle. Jos ihminen työelämässä ollessaan keskittyi pelkkään uraan ja unohti hoitaa sen ulkopuolisia sosiaalisia suhteita, voi hän eläkkeelle siirtyessään jäädä yksin ilman turvaverkkoa, Viljanen varoittaa.
– Eläkkeellä ihmisellä on aikaa, silloin saattaa tulla pyrkimys tehdä tiliä elämästään. Erityisesti käsittelemättömiksi jääneet asiat nousevat pintaan: ne ahdistavat ja masentavat.
Viljanen muistuttaa, että ihmisillä on suuria eroavaisuuksia sopeutumisessa ja suhtautumisessa eläköitymiseen.
– Toinen voi olla pitkiäkin aikoja yksin olematta kuitenkaan yksinäinen, mutta välttämättä sosiaaliset suhteetkaan eivät estä yksinäisyyden tunnetta.
Ikävä lasten luo
Viljanen kertoo, että myös muuttuvat perhesuhteet voivat osaltaan luoda yksinäisyyttä.
Lapset saattavat tavata vanhempiaan entistä harvemmin. Viljasen mukaan syynä tapaamisten harventumiseen voi olla pitkä välimatka, mutta myös ajan tai halun puute.
– Vanhempi ei ehkä ole osannut tai jaksanut olla vanhempi lapselleen – ehkei hän edes halua olla isovanhempi lapsensa lapsille. Myös omat lapset saattavat estää lastensa tapaamiset isovanhempien kanssa, Viljanen kuvailee.
Esimerkiksi avioero voi estää isovanhempaa tapaamasta lastenlastaan, Viljanen mainitsee. Tämä saattaa olla erityisen raskasta lapsenlapsiaan ikävöiville isovanhemmille.
