Alkusarjan pelien ja nimellisen materiaalin perusteella Suomen piti olla selkeä altavastaaja jääkiekon nuorten MM-kisojen puolivälieräottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Se, mitä Nuoret Leijonat esittivät, oli lopulta vain osa nykyisen sukupolven epistolaa.
Ruotsi, Kanada, Venäjä ja Suomi. Siinä ovat neljä maata, jotka taistelevat MM-kullasta viikonlopun mitaliotteluissa. Jokainen heistä ansaitsi paikkansa.
Tämänkertaiset nuorten MM-kisat ovat olleet tasoerojen näytöstä. Isot ovat aidosti isoja, muut tulevat perässä.
Suomi hämäsi isoa kuvaa. Sveitsi-tappiota ei olisi pitänyt tulla.
Nuoret Leijonat eivät olleet Nuoria Leijonia. 2020-luvun ensimmäisiä tienviitoittajia.
Torstaina palattiin isoon kirjaan. Osittain, paljon viljeltyyn pelikirjaan, mutta ennen kaikkea vielä isomman tarinan eepokseen.
Nämä veljet eivät näe Kanadaa tai Yhdysvaltoja ”mörkönä”. Tai Ruotsia ”peikkona”.
Nämä veljet ovat aivan jotain muuta.
Koska viimeksi Suomi on lähtenyt pelaamaan pohjoisamerikkalaista joukkuetta vastaan niin kuin pohjoisamerikkalaiset joukkueet pelaavat aina eurooppalaisia vastaan? Eli koppavasti ja alistaen.
Suomi loi torstain menestystarinansa avauserän aggressiivisuudellaan. Isoja taklauksia, jotka menivät USA:n ihon alle.