Näitkö pelottavaa painajaista? Kyllä kannatti – tutkimuksen mukaan ne ovatkin yllättävällä tavalla hyödyksi

Painajaiset voivat parantaa aivojen kykyä selvitä tosielämän peloista.

Painajaiset ovat ikäviä, mutta niillä saattaa olla hyvin tärkeä merkitys. Tutkimuksen mukaan painajaiset voivat tehdä aivoista taitavammat käsittelemään valveillaoloajan pelkokokemuksia, kertoo Inverse.

Vaikka painajaisten sisältö on usein mielikuvituksellista huttua, kehon vaste niiden kauhuihin on todellinen. Tutkimuksen mukaan painajaiset aktivoivat samoja aivoalueita kuin valvemaailman pelkokokemukset.

Aivoissa aktivoitui "pakenemisalue"

Kokeessa 18 aikuista nukkui laboratoriossa Wisconsin-Madisonin yliopistolla. Heidän aivojaan tutkittiin samalla, kun osanottajia herätettiin useita kertoja yön aikana ja heiltä kysyttiin painajaisista.

Kun nukkujat herätettiin, aivoissa aktivoitui alue, joka on yhdistetty myös esimerkiksi pakenemiseen vaarallisista tilanteista.

Painajaisia nähneet eivät pelänneet kuvia

Toisessa kokeessa Geneven yliopistossa 89 henkilöä piti unipäiväkirjaa viikon ajan kotona nukkuessaan, ja kävi myös aivotutkimuksessa laboratoriossa. Kävi ilmi, että henkilö reagoi eri tavalla ahdistavia tilanteita kuvaaviin valokuviin, jos hänellä oli usein painajaisia.

Jos painajaisia oli paljon, henkilöllä oli vähemmän autonomisia reaktioita kuviin; tällaiset henkilöt eivät siis pelänneet kuvia niin paljon kuin henkilöt, jotka eivät nähneet painajaisia.

Painajaisia paljon näkevien aivoissa tapahtui myös jotakin yllättävää: pelottavissa tilanteissa aktivoituva mantelitumake oli heillä vähemmän aktiivinen.

Liian kauheat unet eivät tuota hyötyä

Tulos vihjaa, että painajaisia usein näkevien henkilöiden aivot ovat muita parempia selviämään tosielämän pelkojen kanssa.

Liian pelottavia painajaisetkaan eivät saa olla. Jos uni oli puhdasta kauhua, sen negatiiviset vaikutukset saattoivat pilata positiiviset.

– Uskomme, että kun tietty pelon kynnys ylitetään, uni menettää hyödyllisen roolinsa tunteiden säätelijänä, kertoo tutkimusta tehnyt Lampros Perogamvros.

Tutkimus julkaistiin Human Brain Mapping -lehdessä.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja