Naismajuri sai surun ja menetyksen hetkellä korvaamattoman tuen armeijasta

– Omalla kohdallani oli mielettömän tärkeää, kun ymmärrettiin, ettei yksin kotona oleminen auta. Minulle sanottiin, että jää tänne meidän kanssa.

Sota ei yhtä miestä kaipaa

Ojala kertoo, että selitys inhimilliselle ilmapiirille on hyvien ihmisten lisäksi osaltaan myös organisaatiomalli, joka ei ole sama kuin tulosta tavoittelevalla kvartaalitalousyrityksellä.

Tilanne voisi Ojalan mukaan olla toisenlainen yrityksessä tai työpaikassa, jossa hän olisi ollut helposti korvattavissa sijaisella.

– Jos olisin vaikka hoiva-alan työssä, jossa voin käyttää vain yhtä kättä, niin tietenkin olisi helpompaa palkata sijainen kuin pitää vajaatehoista työntekijää töissä, Ojala vertaa.

– Sota ei yhtä miestä kaipaa, ja puolustusvoimien organisaatio on pitänyt rakentaa kriisinsietokykyiseksi. Eli niin, että jos yksi on poissa, organisaatio ei kaadu mihinkään.

Juna meni jo

Leskeyden myötä Ojala on joutunut kohtaamaan myös muita luopumisia.

– Olimme puhuneet mieheni kanssa, että hän ottaisi enemmän vastuuta lapsen hoidosta, jotta minä voisin lähteä esiupseerikurssille, joka edellyttää poissaoloja kotoa.

Elämäntilanteen muututtua ei esiupseerikurssin ja sitä mahdollisesti seuraavan yleisesikuntaupseerikurssin käyminen ole enää ajankohtaista.

– Elämäntilanteessani ei ole mahdollista, että häipyisin pois opiskelemaan. Se juna omalta osaltani meni jo.

– Uramahdollisuuksien menettäminen on kuitenkin pieni hinta siitä onnesta, minkä lapseni antaa.

Armeijan harmaista prinsessaleikkeihin

Pojista miehiä.

Nuori ja poikamainen Anu Ojala käytti 1990-luvun alkupuolella maastohousuja ja muita militaristisia vaatteita, joita nyt ei tulisi mieleenkään käyttää.

Ojala on huomannut kaipaavansa naisellisempia asusteita ainaisten virkapukujen, kravattien ja maastopukujen vastapainoksi.

– Ensimmäinen vaaleanpunainen paitakin on jo ostettu, asia jota en teininä olisi ikinä uskonut.

Lapsen ja mullistavien elämänmuutosten myötä Ojala on joutunut etsimään omaa itseään ja naiseuttaan.

– Olen ruvennut lakkaamaan kynsiäni oman pikkutyttöni myötä. Eihän se voi olla niin, että lapsi lakkaa kynsiä ja minä itse en osaa, Ojala nauraa.

Pojista miehiä, tytöistä naisia

Armeija tekee tiettävästi pojista miehiä, kun heitä aletaan kasvattaa johtajia. Tytöstä naiseksi kasvaa samoin periaattein, vastuuta saamalla ja ottamalla.

– Lapsenkin kanssa on tehtävä ne tylsät tai ikävät rutiiniasiat – väsytti tai huvitti tai ei. Mutta eivät lapsen saaminen tai armeijan käyminen ole ainoita vaihtoehtoja vastuunoton opetteluun, ne vain nopeuttavat prosessia, kun vaihtoehtoja ei ole.

Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer

Mitä eteneminen armeijassa vaatii? Suomen ensimmäinen naismajuri kertoo!