Viime kesänä insinöörimajuriksi ylennetty Anu Ojala työskenteli työnjohtajan tehtävissä jo ennen armeijauraansa. Naiselle nuorten miesten komentaminen vapaaehtoisen asepalveluksen aikana ei ollut hankalaa.
Anu Ojala toteaa, että nuori vastavalmistunut naisinsinööri teollisuudessa voi joutua paljon kovempaan paikkaan kuin kokelas tai alikersantti joukkoja kouluttaessaan.
Vapaaehtoisen asepalveluksensa aikana tai nykyisissä tehtävissään puolustusvoimissa Ojala ei ole kohdannut negatiivisia asenteita sukupuolensa takia palvelus- tai työtovereiltaan, päinvastoin.
Erityisesti mieleen on jäänyt tilanne asepalveluksen ajalta, jolloin alikersantit puolustivat kokelastaan iltalomalla, kun vanhempi mies esitti epäilyjä alikersanttien halusta totella tositilanteessa naisjohtajaansa.
– Kokelaana kaikki joita komensin, tiesivät että olen ollut heidän tilanteessaan ja käynyt itse samat asiat läpi aikaisemmin. Siviilielämässä taas ei ulkoisesti näe ihmisen vaatetuksesta tai arvomerkeistä, millainen koulutus ja kokemus hänellä on, Ojala vertaa.
Komentaminen tosin on jäänyt vapaaehtoisen asepalveluksen aikaan. Nykyisessä työssään Ojala ei kouluta sodanajan joukkoja vaan työskentelee asiantuntijaorganisaatiossa.
– En ole kokenut puolustusvoimia työyhteisönä sen hankalammaksi kuin muitakaan työpaikkojani. Koulutuksensa ja organisaatiokulttuurin myötä upseerit kykenevät pitämään mahdolliset negatiiviset mielipiteensä jopa keskimääräistä paremmin omana tietonaan, Ojala kertoo.
Oikeus omaan mielipiteeseen
Anu Ojala painottaa, että niin armeijassa kuin muissakin työpaikoissa jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä niin kauan kuin pitää ne omana tietonaan. Mielipiteet eivät myöskään saa vaikuttaa työtehtävien hoitoon.
Ojala on pärjännyt kommunikointitaidoillaan ja rennolla asenteellaan.
– Varmasti kaikilla tulee jokaisessa työpaikassa tilanteita, jolloin henkilökemiat eivät kohtaa. Jos eteen tulee keskusteluja, jotka kokee epämiellyttäviksi, niistä täytyy pystyä sanomaan.
– Työyhteisöissä olemista helpottaa kaiken kaikkiaan, kun osaa ottaa rennosti eikä liikoja analysoi mitä tuokin tuolla kommentillaan tai katseellaan oikein tarkoitti. Teot puhuvat.
Erilaisissa työpaikoissa työskentely on antanut Ojalalle perspektiiviä siihen, mistä kannattaa ja ei kannata ottaa itseensä.
– Minä en ole juuri koskaan ollut sellaisessa paikassa töissä, jossa ei olisi joskus joutunut sanomaan, että en pidä tästä, menet rajojeni yli, kertoo Ojala.
– Olen myös kasvattanut pienen immuniteetin, joten en niin välitä, jos joku sattuu heittämään ikävähkön kommentin. Puolustusvoimissa tällaista kuitenkin tapahtuu erittäin harvoin.
Tasa-arvoa on laittaa kaikki samalle viivalle
Insinöörimajuri Ojala on nauttinut armeijassa vain luonnollisista erivapauksista.
– Vapaaehtoisen asepalveluksen aikana naissotilailla oli käytettävissään pesukone, sillä alusvaatteita ei voinut vaihdattaa varusvarastolla.
Ojala toteaa, että hänen nykyinen työtehtävänsä olisi ihan samanlainen ja samapalkkainen riippumatta siitä, toteuttaako sitä mies vai nainen.
Vaatimuksena armeijassa urallaan etenemiseen ovat hyväksyttävästi suoritetut vuosittaiset palveluskelpoisuustestit, vuosittaisissa kehityskeskusteluissa sovittujen tulostavotteiden saavuttaminen ja omaehtoinen ammattitaidon kehittäminen.
Ojala painottaa, että erivapauksia tehtäviin ei pitäisi saada sukupuolen mukaan, eikä sukupuoli myöskään saisi rajoittaa tehtävään pääsyä, mikäli kriteerit täyttyvät.
– Jos tehtävä edellyttää kovaa fyysistä kuntoa ja voimaa, niin voi olla, että kyseinen tehtävä on useimpien naisten ulottumattomissa. Mutta samoin käy myös heiveröisemmille miehille.
– Tasa-arvoa on se, että paras, kriteerit täyttävä henkilö saa tehtävän sukupuolesta riippumatta.
Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer
Naismajuri sai surun ja menetyksen hetkellä korvaamattoman tuen armeijasta