Viime kesänä insinöörimajuriksi ylennetty Anu Ojala työskenteli työnjohtajan tehtävissä jo ennen armeijauraansa. Naiselle nuorten miesten komentaminen vapaaehtoisen asepalveluksen aikana ei ollut hankalaa.
Anu Ojala toteaa, että nuori vastavalmistunut naisinsinööri teollisuudessa voi joutua paljon kovempaan paikkaan kuin kokelas tai alikersantti joukkoja kouluttaessaan.
Vapaaehtoisen asepalveluksensa aikana tai nykyisissä tehtävissään puolustusvoimissa Ojala ei ole kohdannut negatiivisia asenteita sukupuolensa takia palvelus- tai työtovereiltaan, päinvastoin.
Erityisesti mieleen on jäänyt tilanne asepalveluksen ajalta, jolloin alikersantit puolustivat kokelastaan iltalomalla, kun vanhempi mies esitti epäilyjä alikersanttien halusta totella tositilanteessa naisjohtajaansa.
– Kokelaana kaikki joita komensin, tiesivät että olen ollut heidän tilanteessaan ja käynyt itse samat asiat läpi aikaisemmin. Siviilielämässä taas ei ulkoisesti näe ihmisen vaatetuksesta tai arvomerkeistä, millainen koulutus ja kokemus hänellä on, Ojala vertaa.
Komentaminen tosin on jäänyt vapaaehtoisen asepalveluksen aikaan. Nykyisessä työssään Ojala ei kouluta sodanajan joukkoja vaan työskentelee asiantuntijaorganisaatiossa.
– En ole kokenut puolustusvoimia työyhteisönä sen hankalammaksi kuin muitakaan työpaikkojani. Koulutuksensa ja organisaatiokulttuurin myötä upseerit kykenevät pitämään mahdolliset negatiiviset mielipiteensä jopa keskimääräistä paremmin omana tietonaan, Ojala kertoo.
