Työuran aikana monet naiset vaativat itseltään täydellisiä suorituksia. Moni nainen on kasvatettu kiltiksi tytöksi ja hyvätapaiseksi neidoksi, joka ei suinkaan huuda eturivissä kovaan ääneen osaavansa. Silti juuri niin kannattaisi tehdä.
– Työuran aikana monet naiset usein vaativat itseltään aika täydellisiä suorituksia. Jos uusi työpaikka aukeaa haettavaksi, nainen voi haluta sen, mutta saattaa alkaa ajatella, että tässä on näitä ja näitä vaatimuksia. En täytä niitä kaikkia enkä siksi oikeasti ole tähän tarpeeksi pätevä. Nainen siis saattaa alkaa itse ennakolta editoida omaa mahdollisuuttaan, vaikka saattaisi olla juuri se ihminen, joka siihen työhön tarvittaisiin, Maaretta Tukiainen sanoo.
Kirjailija ja muutosvalmentaja Tukiainen kirjoitti yhdessä kehitysjohtaja ja kehittäjä Jaana Villasen kanssa kirjan Huippunaiset. Teoksessa selvitetään, mikä tekee naisen urakehityksestä menestyksekkään.
Uskaltaako ja kehtaako?
"Koska nainen ja mies pitkälti nähdään sukupuoltensa edustajina, ja kun johtajan asema perinteisesti on maskuliinisesti värittynyt, nainen johtajana edustaa ikään kuin väärää sukupuolta. Näin naisjohtaja on väistämättä roolinrikkoja: nainen johtajana viestittää erilaisuutta, poikkeavuutta normista."
– Lainaus teoksesta Huippunaiset
”En minä nyt, en varmaan osaa. En saa kuitenkaan sitä paikkaa. Hae sinä vain.”
Rohkaisun tarve voi kertyä ihmiseen esimerkiksi kulttuurisesti kasvatuksen myötä.
– Elämänkokemus vaikuttaa siihen, kuinka hyvin ihminen uskoo, että voi nopeasti oppia jotakin, kuinka hyvin hän sietää epävarmuutta ja epäonnistumista. Jos saamme kannustusta toinen toisiltamme, opimme ajattelemaan itse kannustavammin itsemme suhteen, moni nainen voisi päästä työn näkökulmasta pidemmälle, Tukiainen sanoo.





