Naisen ura voi tyssätä rohkaisun puutteeseen – "Monet naiset vaativat itseltään täydellisiä suorituksia"

– Työuran aikana monet naiset usein vaativat itseltään aika täydellisiä suorituksia. Jos uusi työpaikka aukeaa haettavaksi, nainen voi haluta sen, mutta saattaa alkaa ajatella, että tässä on näitä ja näitä vaatimuksia. En täytä niitä kaikkia enkä siksi oikeasti ole tähän tarpeeksi pätevä. Nainen siis saattaa alkaa itse ennakolta editoida omaa mahdollisuuttaan, vaikka saattaisi olla juuri se ihminen, joka siihen työhön tarvittaisiin, Maaretta Tukiainen sanoo.

Kirjailija ja muutosvalmentaja Tukiainen kirjoitti yhdessä kehitysjohtaja ja kehittäjä Jaana Villasen kanssa kirjan Huippunaiset. Teoksessa selvitetään, mikä tekee naisen urakehityksestä menestyksekkään.

Uskaltaako ja kehtaako?

"Koska nainen ja mies pitkälti nähdään sukupuoltensa edustajina, ja kun johtajan asema perinteisesti on maskuliinisesti värittynyt, nainen johtajana edustaa ikään kuin väärää sukupuolta. Näin naisjohtaja on väistämättä roolinrikkoja: nainen johtajana viestittää erilaisuutta, poikkeavuutta normista."

– Lainaus teoksesta Huippunaiset

”En minä nyt, en varmaan osaa. En saa kuitenkaan sitä paikkaa. Hae sinä vain.”

Rohkaisun tarve voi kertyä ihmiseen esimerkiksi kulttuurisesti kasvatuksen myötä.

– Elämänkokemus vaikuttaa siihen, kuinka hyvin ihminen uskoo, että voi nopeasti oppia jotakin, kuinka hyvin hän sietää epävarmuutta ja epäonnistumista. Jos saamme kannustusta toinen toisiltamme, opimme ajattelemaan itse kannustavammin itsemme suhteen, moni nainen voisi päästä työn näkökulmasta pidemmälle, Tukiainen sanoo.

– Monesti ihmisellä on valtavasti osaamista, potentiaalia, koulutusta ja kykyjä, mutta hänellä ei välttämättä ole käsitystä siitä, kuinka tarttua asiaan, esittää omaa osaamistaan. Uskaltaako ja kehtaako? Jaana Villanen kuvaa.

Erityisesti moni nainen on kasvatettu kiltiksi tytöksi ja hyvätapaiseksi neidoksi, joka ei suinkaan huuda eturivissä kovaan ääneen osaavansa, tahtovansa ja pystyvänsä. Silti juuri niin kannattaisi kenties tehdä.

– Annamme naiselle tuuppausta ja rohkaisua: voit tarjota omaa osaamistasi työnantajalle tai yhteistyökumppanille olematta röyhkeä. Mentoroinnilla, sparrauksella ja tuuppauksella nainen pääsee pidemmälle kuin mitä lähtökohtaisesti tuli ajatelleeksi, Villanen sanoo.

”On puhuttu paljon siitä, että on huolestuttavaa, että tytöt pärjäävät koulussa paljon paremmin kuin pojat. Pitäisikö poikien saada pärjätä ilman, että he tekevät yhtään töitä? Että koulumaailman pitäisi jotenkin motivoida poikia heitä erityisesti miellyttävällä tavalla?”

– Lainaus teoksesta Huippunaiset

Tyttö pitäisi kasvattaa kuin veljensä

Kirjaan haastatellut naiset kertoivat saaneensa kotoa arvokkaan opetuksen siitä, että nainen pystyy siihen mihin mieskin. Tyttö pitäisi siis kasvattaa samalla tavalla kuin veljensä.

– Tällä on suuri merkitys siinä, uskooko nainen myöhemmin, että pystyy siihen mihin miehetkin. Vai alkaako hän itse pienentää itseään, koska äitikin oli "vain" kotirouva, tai muuta vastaavaa. Arvotaustalla on suuri merkitys, Tukiainen sanoo.

– Kyllä uskomuksiakin voi muuttaa, mutta se edellyttää usein henkistä kasvua. Kiteytettynä naisen matka huipulle menee niin, että ensin hän kääntyy sisäänpäin ja löytää omat vahvuutensa, sitten ulos toisia kohti, että mistä saat mahdollisuuden ja ketkä sinua voivat tukea, keihin voit liittyä? Sen jälkeen tapahtuu usein se loikka huipulle, hän jatkaa.

Vinkkejä naiselle

1. Auta muita naisia. Juhlista sitä, kun he menestyvät!
2. Jokainen nainen on esimerkki jollekulle toiselle.
3. Ota itseäsi nuorempi/vanhempi nainen mentoriksi.
4. Ota vastaan sinulle tarjoutuvat mahdollisuudet ja hyödynnä ne.
5. Usko siihen, mitä haluat tehdä ja mikä on sinulle tärkeää.
6. Luota vaistoihisi ja suojaa itsesi, jos tarvis.

– Lainaus teoksesta Huippunaiset

​Vanhan stereotypian mukaan mies on itsevarma, jos hän vaatii ja sanoo, mitä haluaa. Jos nainen vaatii ja tahtoo, hän on vaikea – akka, ämmä, menkkahirviö tai "bitch".

– Tässä tullaan sellaisen mielenkiintoisen kysymykseen siitä, mitä näimme vahvuutena. Hyvin helposti toistamme asiaa, joka tulee jostakin historiasta. Kirjan haastateltavista (Koneen säätiön asiamies ja hallituksen puheenjohtaja) Hanna Nurminen sanoi, että naisen tulisi anna olla nainen. Eli ollakseen vahva hänen ei tarvitse muuttua mieheksi. Miehellä on oma ominainen tapa esittää, että hän on paras tähän työpaikkaan. Miesten tapa on heille ominainen ja naisten tulisi löytää oma tapansa esittää asia, Jaana Villanen kertoo.

– Olisi tärkeää, ettei toistettaisi sitä, mitä mennessä on ajateltu. Voimme pohtia, mitä minulla on annettava, mihin minä kykenen, mitä minulla on tuotavaa? Mikä olisi ominainen tapa uskaltaa esittää, että minä osaan tämän asian? Se ei tarkoita sitä, että joka paikassa pitäisi olla aggressiivinen, vaan se voi tarkoittaa myös sitä, että on hillitty. Jos lähdemme muuttamaan itseämme toiseksi, eli otamme toisen ihmisen persoonaan sopivan tavan esittää asia, voi olla, että esittämistapa on hyökkäävä. Voimme olla vahvoja myös niin, että emme ole päällekäyviä.

"Kauan sitten roolijako oli hyvin selkeä"

Se, kaipaako rohkaisua ja mentorointia, ei ole sukupuolesta kiinni. Yhteiskunnassa tehdään kuitenkin tiettyjä oletuksia ja lokerointeja alitajuisesti, vanhasta tottumuksesta.

– Jos ajatellaan evoluution näkökulmasta, kauan sitten oli hyvin selkeä se roolijako: mies lähtee metsälle ja nainen jää kotiin hoitamaan jälkeläisiä ja pitämään huolta kodista. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kaikki olisi periaatteessa mahdollista ihan toisella tavalla. Voi olla, että meissä on ajatuksellisia rakenteita siitä vanhasta, tai se siirtyy meihin kasvatuksessa. Tällaiset ajatusrakenteet voivat estää meitä sisäisesti, Tukiainen sanoo.

Oman uran kehitys ja tulevaisuus on luonnollisesti kunkin henkilökohtaisella vastuulla. Totuus kuitenkin on, että yritykset voisivat ottaa erilaiset ihmiset ja heidän elämäntilanteensa paremmin huomioon.

– Esimerkiksi joustavat käytännöt vanhempainvapaa-asioissa ja joustavat käytännöt äitiyslomalta takaisin tullessa mahdollistaisivat sen, että ihmisellä voi olla perhe ja hän voi tehdä tämän vastuullista johtotehtävää yhtä aikaa. Mitä joustavammin töissä on työpaikankin näkökulmasta mahdollista olla, sitä todennäköisempää on, että henkilö, jolla on perhettä, sanoo kyllä sille ylenemisaskeleelle, Tukiainen kertoo.

– Jos koko ajan joutuu tekemään arvovalinnan, ikään kuin riistämään omaa perhettä työn vuoksi, koska työelämä vaatii kokonaisen ympärivuorokautisen läsnäolon, on paljon vaikeampaa saada järkevä ihminen tekemään ylenemisvalinta.