Mainos

Naisella erikoinen fobia: Pelkään miehiä kuollakseni!

Oletko kuullut androfobiasta eli mieskammosta? Järisyttävä miespelko on piinannut brittiläistä 26-vuotiasta Emily Dayta hänen koko elämänsä.

– Voin katsoa miesten kuvia ja ymmärrän heidän olevan hyvännäköisiä, mutta jos tapaisin kasvotusten suosimani miehen, olisi minun vaikea olla samassa huoneessa pelkäämättä, 26-vuotias brittinainen Emily Day paljastaa The Sun -lehdelle.

Day ei edes muista milloin mieskammo alkoi, hän kuitenkin tiedostaa kärsineensä siitä koko elämänsä. Androfobia eli mieskammo kumpuaa normaalisti hyväksikäytöstä, mutta Dayn tapauksessa tällaista historiaa ei ole.

– Kukaan mies ei ole koskaan satuttanut minua. Pelkään heitä vain kuollakseni, hän täsmentää ja jatkaa, ettei pelkää joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi, vaan pelko on enemmänkin järjetöntä.

Emily Day kasvoi naisvaltaisessa kodissa ja uskoo tämän edistäneen pelkoansa.

– Äitini ja isäni erosivat, kun olin kuusi, enkä enää nähnyt isääni.

– Yksi aikaisimmista muistoistani pelostani on, kun olin 13-vuotias ja vieras postimies toi ovellemme paketin, joka minun olisi pitänyt ottaa vastaan. Jouduin sellaiseen tilaan, että siskoni luuli, että minulle oli noussut kuume ja pakotti minut makuuasentoon.

Day muistelee, että esiteini-iän tilanne aiheutti kohtauksen, joka alkoi punastumisen tunteella ja kuumeisella ja tukalalla ololla. Kun hän yritti rauhoitella itseään, tuntui hänen henkensä salpautuvan. Hengen salpautumisen jälkeen Dayn valtasi piinaava pelko postinjakajan kohtaamisesta.

– Tunnistan nyt tunteen paniikkikohtaukseksi, mutta nuorempana en ymmärtänyt mistä oli kyse. Saatuani kuusi tällaista kohtausta tajusin, että ne tapahtuivat aina tavattuani vieraan miehen. Minulla ei kuitenkaan ollut kykyä kontrolloida kohtauksiani. Yritin taistella niitä vastaan, mutten onnistunut.

– Lapsena pyysin ystäviäni tulemaan luokseni, jotten joutuisi tapaamaan heidän isiään, Day muistelee ja kertoo, että lapsena mieskammo tarkoitti sitä, että sosiaalinen elämä ja omasta kodista lähteminen oli vaikeaa.

14-vuotiaana Day päätti hankkia apua ongelmaansa, joka ei ollut helpottanut.

– Aluksi kerroin äidilleni, joka lohdutti minua. Äitini luuli, että kyseessä oli vain hänen ja isäni eron aiheuttama ahdistus, mutta lopulta hän tajusi, että tarvitsin apua ja kertoi varaavansa minulle ajan lääkärille. Lääkärille avautuminen oli helpottavaa. Vihdoin sain tietää kärsiväni mieskammosta.

– Tunsin oloni helpottuneeksi saatuani diagnoosin, mutta samanaikaisesti minua huoletti se, että lääkäri kertoi mieskammon olevan vaikea parantaa. Sain terapiaa ja näin naisspesialistia. Minä opin ymmärtämään, että kyseessä oli psyykkinen ongelma. Tein itsenäisesti psykologisia harjotteita ja hengitysharjoituksia, jotka auttoivat minua paniikkikohtausten iskiessä.

Nykyään Day työskentelee ja joutuu työnsä puolesta tapaamaan miehiä. Paniikkikohtaukset ovat hänelle yhä arkea, mutta nainen kertoo kontrolloivansa pelkoansa paremmin.

Ryppyjä rakkaudessa

Dayn rakkauselämä on kärsinyt suuresti mieskammosta.

– Olen onnistunut menemään muutamille treffeille, mutta tapailun kehittymisestä miksikään vakavammaksi on tullut ongelma. Minun on mahdotonta edetä suudelmaa pidemmälle, koska miehen koskeminen tuntuu vaikealta.

– Toivon, että tapaan vielä jonain päivänä miehen, joka auttaa minua pääsemään yli androfobiastani ja lopulta pystyn menemään naimisiin ja saamaan lapsia.

Tällä hetkellä nainen on onnellinen elämäänsä ja siihen, että on tullut hyväksytyksi sairautensa kanssa.

– Ymmärrän, että jotkut ihmiset pitävät minua outona, mutta elän minulle hyvin todellisen sairauden kanssa, jota on vaikea kontrolloida. En olisi pärjännyt ilman uskomattomia ystäviä ja perhettäni.


Kuvien henkilöt eivät liity juttuun.


MTV3/Helmi

Kuvat: Shutterstock

Lähde: The Sun

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.