Avun maalaislääkäri Tapani Kiminkinen vastaa Studio55.fi-tv-lähetyksissä ja nettisivuilla katsojien kysymyksiin. Yksi esille noussut kysymys on, voiko omaan aineenvaihduntaansa vaikuttaa edistävästi – tuntuu epäreilulta, että joidenkin pitää taistella kiloja vastaan koko elämänsä ja toisten pintaan ei tartu mikään. Alla Kiminkisen vastaus.
Lihomistaipumukseen vaikuttaa sekä perimä että ympäristö malleineen. Geenien tähän mennessä tunnettu osuus on monitekijäinen sekamelska, josta tiedetään kovin vähän – mikä vaikuttaa kylläisyydentunteeseen, mikä imeytymiseen, mikä mahdollisesti perusaineenvaihduntaan jne.
Kuitenkin aivan ilmiselvästi länsimaiden nopeasti kiihtyvä lihomisepidemia perustuu ympäristötekijöihin. Vuosituhansien niukkuudessa selvisivät paremmin sellaiset yksilöt, jotka kykenivät imeyttämään hyvin ravintoa. Nyt kun rikkaissa maissa vallitsee yltäkylläisyys, geenejä ei niin vain parissa vuosikymmenessä päivitetä koodaamaan ihmistä vallitsevia ympäristöoloja paremmin vastaaviksi.
Metabolista oireyhtymää potee noin kolmasosa aikuisväestöstämme. Siihen on vahva geneettinen tausta. Oireyhtymän keskeinen piirre on vyötärölihavuus ja ylimääräisen rasvan kertyminen sisäelinten ympärille (viskeraalinen rasva) ja maksaan.
Liikkuminen on aivan ylivoimainen hoitokeino, joka näkyy nopeasti kehonkoostumusmittauksissa ja mittanauhalla. Se hillitsee hiljaista tulehdusta tehokkaasti, ja 50 prosentilla tutkituista sillä voidaan ehkäistä tai vähintäänkin siirtää tyypin II sokeritaudin puhkeamista.
Liikkuminen on niin tehokas keino, että suotuisa vaikutus havaitaan, vaikka paino ei laskisikaan. Viskeraalinen rasva lähtee liikkumalla kuin telkkä pöntöstä! Viskeraalista rasvaa on myös sellaisilla laihoilla, jotka eivät liiku.