Maanantaina vietettiin kansainvälistä orjakaupan ja sen poistamisen muistopäivää. Harva tietää, että myös Suomella oli osansa orjatalouden pyörittämisessä.
Keski-ajalla orjia otettiin sekä Suomesta että Karjalasta ja heitä myytiin jopa Intiaan saakka.
Itä-Suomen yliopiston historian professorin Jukka Korpelan mukaan orjakauppa oli hyvin laaja ilmiö aikanaan. Länsi-Euroopasta orjakauppa hävisi 1300-luvulla.
– Suomeen tehtiin viikinkiretkiä ja he veivät mukanaan vankeja, joita myytiin torilla monipolvisesti eteenpäin. Kysyntää syntyi senkin takia, että Volga ja Mustameri olivat maailmanlaajuisesti suuria orjakauppa-alueita, Korpela sanoo.
Lue myös: Orjuuden lakkauttamista muistetaan ensimmäistä kertaa kansallisella vapaapäivällä Yhdysvalloissa
Näiltä alueilta orjakauppa levisi Lähi-Itään. Korpelan mukaan ei tiedetä tarkkaan, kuinka paljon suomalaisia orjia vietiin, mutta hän ei usko määrien olleen suuria.
– Mielenkiintoista on, että kauppaketjuja meni kovin pitkälle. Yleensähän se menee lähipopulaatiosta toiseen. Se johtuu siitä, että vaikkapa maatöihin joutuvan orjan arvo ei ollut suuri. Ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja, koska se on kustannus.
Entisaikojen klaaniyhteisöissä hallinto rakennettiin orjien varaan. Suomalaisia saattoi päätyä siis virkamiehiksi, sotapäälliköiksi tai jopa hallitsijoiden puolisoiksi.
Korpelan mukaan orjat nähtiin luotettavampina kuin omaan sukuun kuuluvat klaanin jäsenet. Krimin orjakaupassa arvokkaita olivat erityisesti nuoret orjat, joita tarvittiin hallintotehtäviin koulutettaviksi.
Suomalaiset ylläpitivät orjasaarta
Kuningas Kustaa III hankki vuonna 1784 Ruotsin hallintaan Saint-Barthélemyn saaren Karibialta. Saaresta tuli satamansa ansiosta orjatalouden solmukohta ja sen ylläpitämiseen osallistuivat myös suomalaiset kuvernöörit, sotilaat ja merimiehet.
Dokumentaristin ja tutkijan Jouko Aaltosen mukaan saarella oli esimerkiksi suomalaisia sotilaita ja suomalaisia kuului myös saaren hallintoon.
