UKK-instituutin tutkimusjohtaja ja lääketieteen tohtori Riitta Luoto sanoo, että liikunnan merkitys vaihdevuosioireiden hoidossa on korostunut viime aikoina monissa tutkimuksissa ja se alkaa asettua toimivaksi vaihtoehdoksi hormonikorvaushoidon rinnalle.
Vaihdevuosi-ikäryhmänä pidetään yleensä noin 45–60-vuotiaita naisia. Vähimmillään menopaussi oireilee niin sanottuina kuumina aaltoina ja jossain määrin haittaavista oireista kärsii Riitta Luodon mukaan noin puolet naisista. Pahimmillaan kysymys on työkykyä heikentävistä oireista kuten runsaasta hikoilusta ja huonosta nukkumisesta, joka saattaa heikentää yleiskuntoa nopeasti.
Vaikeista oireista kärsii Luodon mukaan noin 10–20 prosenttia, mutta hänen mukaansa erityisen alttiita voimakkaille vaihdevuosioireille ovat ylipainoiset ja tupakoivat naiset. Tärkeimmät keinot vaihdevuosioireiden helpottamiseen olisivatkin Luodon mukaan tupakoinnin lopettaminen, painonhallinta ja liikunnan lisääminen.
Reipas liikunta tehokkainta
Luoto kertoo Tampereella tehdystä tutkimuksesta, jossa tutkittiin kuinka paljon liikuntaa tulisi harrastaa, jotta siitä olisi apua vaihdevuosioireisiin. Tutkimuksen tulokset olivat yllättäviä, koska moni hyötyi enemmän kuin ensin arveli.
Tutkimuksessa liikuntaa harrastettiin neljänä päivänä viikossa tunti kerrallaan. Määrä on puolet enemmän kuin nykyisin suositellaan.
– Vaihdevuosioireisiin tehoavan liikunnan pitäisi olla hiukan raskaampaa kuin kevyt kävely, joka sinänsä on hyvä asia. Hyöty tulee kuitenkin kestävyyskunnon kohoamisen kautta, niin kuin meillä on näytetty.
Luodon mukaan vaihdevuodet saattavat siis tuoda mukanaan myös hyviä puolia etenkin niille naisille, jotka eivät ole aikaisemmin liikkuneet aktiivisesti.
– Kun oireita tulee, se motivaatio tarkistaa tätä puolta elämästä on tietenkin erilainen, kuin silloin kun ei ole mitään oireita. Hyötyhän on suurin, kun se muutos on suurin.
Vaihtoehto hormonikorvaushoidoille
Liikunta on myös oiva vaihtoehto hormonikorvaushoidoille, sillä kaikille ne eivät välttämättä sovi. Hormonikorvaushoidoissa on myös riskinsä, sillä esimerkiksi alttius syöpään sairastumiselle on tällöin suurempi.