Yli 20 vuoden takaista joulua nimimerkki Johannes ei unohda koskaan: vaimon sairastuminen parantumattomaan masennukseen oli muuttanut lapsiperheen arjen kertaheitolla. Surun keskellä ilo saattaa kuitenkin löytyä mitä yksinkertaisimmin keinoin – toivon voi tuoda tullessaan vaikkapa unohtumattoman komea joulukuusi ja sitä koristelevien lasten riemu.
Vuonna 1989 Johanneksen perheen puitteiden piti olla kunnossa suloisen tunnelmallista joulua varten. Perhe oli päässyt muuttamaan heinäkuussa uuteen komeaan omakotitaloon, jossa tuleva joulukin oli tarkoitus viettää. Kohtalo päätti kuitenkin toisin.
Johanneksen vaimo ja pariskunnan kahden pienen lapsen äiti sairastui syksyllä vakavaan masennukseen, minkä jälkeen mikään ei ollut enää ennallaan.
Tilanne vaimon vakavan sairastumisen jälkeen tuntui toivottomalta nuoresta kuusi- ja kahdeksanvuotiaiden lasten isästä: hänen piti huolehtia perheestä nyt yksin.
– Ajattelin, ettei elämässä ole enää paljon kohokohtia luvassa, Johannes muistelee.
Synkkyyden keskellä toivo iloisemmasta joulusta pilkahti kuitenkin mielessä, kun Johannes löysi mainoksen mökkilomasta joulun aikaan. Hetken mielijohteesta mies varasi torpan perheelleen.
– Vaimo oli ollut elokuusta saakka kotona sairastumisensa takia. Mökillä hänkin pääsisi eroon niistä ympyröistä ja jouluhässäkästä, Johannes kertoo.
Hyvästä yrityksestä huolimatta vaimon mieli ei juuri piristynyt uudesta ympäristöstä. Kaupassakin jouduttiin käymään vielä aattona useaan otteeseen, sillä vaikka fyysisesti Johanneksen puoliso oli miehensä vierellä, mieli ei jaksanut askarrella joulupöytään kiikutettavien ruokaostosten parissa.
Kun pariskunta oli poistumassa jo kolmatta kertaa kaupasta, Johannes iski silmänsä valtavaan joulukuuseen, jota paikallinen isäntä kaupitteli kaupan pihalla. Koko komeudella oli mittaa juhlavat seitsemän metriä, ja pian varsin näyttävää kuusta köytettiinkin jo perheen auton kattotelineille, vaikka alun perin lapsille oli ilmoitettu, ettei joulukuusta hankittaisi tänä vuonna laisinkaan.
– Voi sitä lasten riemua, kun ensin oli sanottu, ettei nyt ole kuusta, kun pukkikaan ei osaa tänne. Ja sitten oltiinkin jo koristamassa puuta, johon mahtuivat kaikki kodin koristeet, Johannes kertoo.
Juhlapuun koristeet eivät olleet mukana sattumalta: Johannes oli napannut ne mukaansa jo kotoa. Mies kertookin toivoneensa salaa sydämessään, että perheen surusta huolimatta joulu kääntyisi vielä paremmalle tolalle.
Aavistus kuusipuun ilmaantumisesta oli tainnut läikähdellä lastenkin mielissä, sillä vekarat olivat ottaneet kaikki päiväkodissa ja koulussa askartelemansa koristeet mukaansa – isän kuusipuheista piittaamatta.
– Koskaan en ole nähnyt yhtä juhlavaa kuusta, Johannes muistelee.
Seitsenmetrinen kuusi oli siinä määrin valtava, että tunnelmallista valoa joulun pimeyteen tuovat kynttilät eivät edes riittäneet latvaan saakka. Tämä ei kuitenkaan haitannut – alaoksilta tuikkivat kynttilät riittivät valaisemaan Johanneksen perheen ensin niin synkältä vaikuttaneen joulun. Juhlava kuusi oli tuonut mukanaan uskon joulun taikaan murheellisellakin hetkellä.
Lasten koristeltua kuusen perhe pääsi illan tullen nauttimaan jouluaterian kinkkuineen kaikkineen, ja saunakin laitettiin lämpiämään.
– Kyllä se oli ihan mukava astella saunasta ja katsella lämpöisen takan vierestä kuusta. Kyllä siinä tunnelmaa tuli, Johannes toteaa.
Muutama lahjakin oli mukana, mutta unohtumattominta oli lämmin mieli, jonka mökkijoulu oli tuonut yllättäen tullessaan.
– Parasta oli, että kaikki saivat hymynkaretta suupieliin, Johannes muistelee.
Ajatus joulunvietosta mökillä uudemman kerran on kutkuttanut mieltä, mutta pelko lämpimän muiston häviämisestä mahdollisen pettymyksen myötä on kalvanut sisintä – etenkin, kun perheen äiti ei ole vieläkään, yli 20 vuoden jälkeen, toipunut sairaudestaan.
– Sen joulun muiston haluaa säilyttää rikkoontumattomana mielessä, Johannes kertoo.
Studio55.fi/Helena Mustonen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.