Maailmassa on useita faktoja, joita on kyetty tarkoituksenmukaisesti kyseenalaistamaan. Yhdestä tosiasiasta on vaikea väitellä. Ihminen syntyy ja sitten hän kuolee jossakin vaiheessa. Kukaan ei ole jäänyt elämään ikuisesti, vaikka suomalaisten keskimääräinen elinikä onkin kasvanut sotien jälkeen terveydenhuollon ja elintapojen kehityksen myötä.
Matkan, jonka kuljemme syntymän ja kuoleman välillä pitäisi olla mahdollisimman hyvää elämää. Se on jokaiselle omanlaisensa. Yksi hyvän elämän mahdollistajista on riittävä fyysinen kapasiteetti.
Alla olevassa mallissa kuvaamme ihmisen elinkaaren ja fysiikan muutoksen raadollisimmalla mahdollisella tavalla.
Ihmisen elinkaari – kohdusta hautaan
Hyvinvointi ja Kapasiteetti valmentajat Jari Puranen & Antti Hagqvist, Ironcoaching Oy
Oppiva liikkuja
Ihmisen ikävuodet 0–10 ovat fyysisen kehittymisen kulta-aikaa. Etenemme ryöminnästä konttaamisen kautta pystyasentoon aina kävelystä juoksuun ja kiipeilyyn. Hahmotamme kehoamme eri motorististen kehitysvaiheiden kautta. Ihmiselämän ensimmäiset 10 vuotta ovatkin aktiivista ja jatkuvaa liikettä. Ihmisen fysiikka lähtee tuolloin kasvuun. Kuitenkin osalla tätäkin nuoremmista lapsista kehitys hidastuu ja passivoituu jo varhaisessa vaiheessa perustoimintojen oppimisen jälkeen.
Aktiiviharrastaja
Ikävuodet 10–20 ovat elämässämme usein aktiivisen harrastamisen aikaa. Tuolloin monet meistä harrastavat liikuntaa ja kehonkulttuuria. Koululiikunta, harrastustoiminta ja aktiivinen elämäntapa vaikuttavat positiivisesti fysiikkamme kehittymiseen ja jaksaminen on useimmilla huipussaan. Arkiaktiivisuus ja liikunta tulevat näinä vuosina melko luonnostaan. Kouluun mennään kävellen, juosten tai pyörällä. Tosin jossakin vaiheessa liike vaihtuu osalla mopolla tai autolla toteutettavaksi. Silti lapsesta nuoreksi kasvava ihminen liikkuu vielä edes siedettävästi.

