Aira Samulin kertoo, että entisaikojen skitsofrenialääkitys lamaannutti potilaat ja jätti heihin pysyviä tuhoja.
Kun Aira Samulinin tytär Pirjo sairastui skitsofreniaan 1960-luvulla, sairauden lääkitys oli todella alkeellista.
– Nykyään sellaisesta jouduttaisiin vastuuseen. Aineet olivat niin voimakkaita, että ne vaurioittivat kehoa aivoja myöten. Potilas ei suurin piirtein pystynyt päätään liikuttamaan – tuntui siltä, että jos vähän kääntyy, hajoaa kappaleiksi, Aira kertoo.
– Tiedän, että tuolloin käytetyt lääkkeet pahensivat myös Pirjon tilaa.
Lääkkeitä käytettiin potilaiden itsemurhariskin pienentämiseksi, kun muutakaan ei ollut tarjolla.
– Lääkkeiden avulla potilaat pysyivät paikoillaan eivätkä pystyneet vahingoittamaan itseään. Heidät lamaannutettiin kokonaan. Toki samalla vähenivät mahdollisesti myös sielun tuskat, Aira sanoo.
