Aira Samulin kertoo, että entisaikojen skitsofrenialääkitys lamaannutti potilaat ja jätti heihin pysyviä tuhoja.
Kun Aira Samulinin tytär Pirjo sairastui skitsofreniaan 1960-luvulla, sairauden lääkitys oli todella alkeellista.
– Nykyään sellaisesta jouduttaisiin vastuuseen. Aineet olivat niin voimakkaita, että ne vaurioittivat kehoa aivoja myöten. Potilas ei suurin piirtein pystynyt päätään liikuttamaan – tuntui siltä, että jos vähän kääntyy, hajoaa kappaleiksi, Aira kertoo.
– Tiedän, että tuolloin käytetyt lääkkeet pahensivat myös Pirjon tilaa.
Lääkkeitä käytettiin potilaiden itsemurhariskin pienentämiseksi, kun muutakaan ei ollut tarjolla.
– Lääkkeiden avulla potilaat pysyivät paikoillaan eivätkä pystyneet vahingoittamaan itseään. Heidät lamaannutettiin kokonaan. Toki samalla vähenivät mahdollisesti myös sielun tuskat, Aira sanoo.
Lääketiede kehittynyt hitaasti
Nykyään skitsofreniaa hoidetaan tasapainottelemalla lääkitystä ja oireilua.
– Sairaudelle perinnöllisesti alttiin ei tarvitse elää kauhun vallassa ja pelätä. Skitsofreniaa pystytään hoitamaan ja ehkäisemään, Aira sanoo.
Paljon on silti vielä tekemättä.
– Vaikka lääketiede on kehittynyt skitsofrenian hoidossa jonkin verran, se on tapahtunut hitaammin kuin missään muissa sairauksissa. Onko alue niin vaikea, ettei se houkuttele tiedemiehiä? Maailmassa on parannettu mitä ihmeellisimpiä sairauksia leprasta kaatumatautiin, mutta ei skitsofreniaa, joka sentään tunnettiin jo Raamatun historian aikana, Aira sanoo.
Studio55.fi/Piia Simola
Aira Samulin: Pelkään tyttäreni vanhenemista enemmän kuin omaani
Äiti myi Annelin rahasta vieraille – Adoptioisä hakkasi kallon ja luut murskaksi
Aira Samulin: Vanhuksia kuolee ikävään laitoshoidossa
Kuvat: Colourbox.com ja Lehtikuva