Vieraskielisten määrissä kymmenien prosenttien eroja kaupunginosien välillä – mitä huolestuttavasta kehityksestä voi seurata?

Mistä se kertoo, että kaupungin sisällä vieraskielisten määrä voi olla jossain 2 prosenttia ja jossain yli 40 prosenttia?

– Hyvin suuri osa riippuu tarjolla olevasta asuntokannasta. Esimerkiksi ruotsalaistutkimusten mukaan puolet etnisestä eriytymisestä selittyy tarjolla olevilla asunnoilla ja asuntojen hinnoilla, kertoo Bernelius.

Onko se ongelma, että kaupungin sisällä on näinkin eriytyneitä kaupunginosia?

– Jos se aiheuttaa äärimmäistä huono-osaisuuden kasautumista. 

– Meillä eriytyminen on eurooppalaista keskitasoa. Ruotsissa on alueita, joissa kantaruotsalaisia ei juurikaan ole ja siellähän se ihan konkreettisesti alkaa vaikuttamaan lasten ja nuorten kielen oppimiseen ja yhteiskuntaan sisäänpääsemiseen verkostojen kautta.  

Koulut joutuvat kamppailemaan

Näkyykö eriytyminen jo huono-osaisuutena?

– Kyllä meillä näkyy jonkunlainen huono-osaisuuden kasautuminen alueille. Ja se on se ilmiö, minkä kanssa päiväkodit ja koulut joutuvat kamppailemaan. On monenlaista haastetta arjessa samanaikaisesti.

Voiko se vaikuttaa lapsia eriyttävästi?

– Se nimenomaan voi näin tehdä. Ja se vaikuttaa esimerkiksi siihen, että miten lapset suhtautuvat omaan tulevaisuuteen. Minkälaisia esimerkkejä he näkevät ympärillään? Onko odotuksena, että voi valita, minkälaiselle alalle lähtee kouluttautumaan? Tai tietääkö, miten liikutaan ja minne? Tai onko kokemuksia ulkomailla käymisestä? 

– Tottakai, jos sitten alkaa kasautua tulevaisuushorisontin kapeus, jossa ei myöskään pääse kaveriperheen kanssa museoon, niin kapeutuminen voi seurata siitä, että lapset ja nuoret eriytyvät?

Bernelius nostaa esimerkiksi koulutuspolut.

– Nuorisobarometrin mukaan jo nyt esimerkiksi Helsingissä joissain kaupunginosissa alle 40 prosenttia valitsee lukion ja joissain toisissa osissa lähes 90 prosenttia. Toki ammattikoulu on monelle nuorelle hyvä vaihtoehto, mutta ongelma on vain se, jos ne vaihtoehdot alkavat käydä vähiin.

Tietyiltä alueilta muutetaan pois

Näkyykö sellaista, että ihmiset karttelevat muuttamista tiettyihin kaupunginosiin?

– Meillä on jonkun verran näyttöä siitä, että on tiettyjä kaupunginosia, jotka menettävät kantaväestön perheitä eli jonkinlaista ulosmuuttoa näkyy. Meillä ei ole käynnissä mitään lumivyörymäistä eriytymisen aaltoa. 

Bernelius huomauttaa, että eriytyminen ei näy niin, että ammattilaiset, esimerkiksi opettajat, karttelisivat joitain alueita.

– Suomessa on kansainvälisesti äärimmäisen hyvä ammattilaisten taso ja koulujen väliset laatuerot ovat hyvin pieniä. Pikemminkin kantaisin huolta väestön eriytymisestä ja siitä, minkälaista kuormitusta se voi tuottaa.

Onko uhkana, että koulut alkaisivat laadullisesti eriytymään?

– Kansainvälisesti tästä on esimerkkejä. Esimerkiksi opettajien kuormitus voi muodostua aika voimakkaaksi tilanteissa, joissa moniulotteinen huono-osaisuus kasaantuu. Siinä ei ole kyse suinkaan pelkästä kulttuuritaustojen erosta koulujen välillä – meillähän on paljon esimerkkejä kansainvälisistä kouluista, jotka ovat kaiken tavoin hyvinkin haluttuja.

Bernelius muistuttaa, että moninaisuus on myös vahvuus ja jota vanhemmat arvostavat.

– Se on iso vahvuus, että lapset oppivat tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Nämä ovat nykymaailmassa aitoja taitoja, ja meidän pitäisi pystyä tukemaan sitä, että kaikissa kouluissa päästäisiin sitä positiivisesti kehittämään.

Asuntomarkkinoilla osansa eriytymisessä

Iso osa eriytymisestä selittyy asuntomarkkinoilla. Minkä verran alueilla on sekoitettu omistus- ja vuokra-asumista. Tosin Berneliuksen mukaan monet asunnonostoa toivovat perheet voivat jäädä vuokraloukkuun - uskontosyistä.

– Monissa ainakin muslimiyhteisöissä lainan koron maksaminen ei ole ihan vaan uskonnollisista syistä mahdollista ja silloin monissa maissa on kehitetty ratkaisuja. Yksi mahdollisuus olisi asunnon ostaminen osamaksulla, jossa ei käytetä koron käsitettä, pohtii Bernelius.