Terumi Tanaka, 13-vuotias opiskelija, istui kotonaan Nagasakissa lukemassa kirjaa, kun toinen atomipommi pudotettiin Japanissa elokuun 9. päivänä vuonna 1945. Hän muistaa kovan äänen, ja sitten kaikki muuttui valkoiseksi.
– Tunsin, että tämä on jotain hirveää, joten juoksin alakertaan ja suojauduin. Peitin korvani ja suljin silmät. Sillä hetkellä menetin tajuntani, Tanaka kuvailee tapahtumia 75 vuotta sitten uutistoimisto Reutersille.
Tanaka selvisi kuin ihmeen kaupalla atomipommista, jonka Yhdysvallat pudotti kaupunkiin toisessa maailmansodassa. Vain muutamaa päivää aiemmin vastaava atomipommi oli tiputettu Hiroshiman kaupunkiin.
Sukulaisten talon tilalla oli vian tyhjää
Tanaka ei käsittänyt pommin laajuutta kuin vasta muutamaa päivää myöhemmin, kun hän lähti kaupungin halki sukulaisensa talolle.
Koko kaupunki oli tuhoutunut. Rakennuksista oli jäljellä vain kasoittain kivimurskaa ja vääntynyttä metallia.
– Palavissa raunioissa oli hahmoja, jotka muistuttivat ihmisiä tai ruumiita, jotka olivat palaneet luuhun saakka.
Siinä missä sukulaisten talon olisi pitänyt sijaita, olikin jäljellä vain tyhjää. Tanaka haistoi palaneiden ruumiiden hajun. Kriittisesti loukkaantuneet ihmiset makasivat maassa kykenemättä liikkumaan, mutta paikalla ei ollut ketään, joka voisi auttaa.
Näennäisesti kunnossa olevat ihmiset kuolivat viikkoa myöhemmin
Tanakan isoisä oli noiden loukkaantuneiden joukossa. Tanaka kertoo laittaneensa märän nenäliinan isoisän suuhun, koska hän pyysi vettä. Isoisä kuoli hetken päästä.
Tanaka muistaa, kuinka seuraavina päivinä useat ihmiset, kuten hänen tätinsä ja setänsä, vaikuttivat olevan kunnossa, mutta tulivatkin yhtäkkiä sairaiksi ja kuolivat nopeasti.
Se pelotti eloonjääneitä kovasti. Myöhemmin Tanaka oppi, että kyseessä oli säteilymyrkytys.
"Tuollaista tuhoa ei olisi pitänyt tapahtua"
Kun sota loppui, Tanaka ja hänen jäljelle jäänyt perheensä taistelivat selviytymisestään. Tanaka työskenteli muun muassa katumyyjänä ja ahtaajana koulun jälkeen.
