Jatkuvaa meteliä, solvauksia, rikosilmoituksia ja väkivallan uhkaa – hankalat naapurit tekivät Marjatan perheen elämästä piinallista. Seitsemän vuoden vihanpidon jälkeen Marjatan perhe luovutti. He menettivät kotinsa, mutta saivat mielenrauhan.
Marjatan nelihenkinen perhe muutti vuokra-asuntoon seitsemän vuotta sitten. Uuden kodin rauha rikkoutui kuitenkin jo pian – syynä alakerran naapurissa asuva perhe.
– Aloimme huomata, että kello 22 lähtien alkoi alakerrassa mekkala ja ovien paiskominen. Sinne tulivat kaikki sukulaiset ryyppäämään, ja juhlat jatkuivat aamuun asti, Marjatta kuvailee.
Äänekkäistä illanvietoista tuli lähes päivittäinen riesa.
– Sitä jatkui harva se ilta. Kesät olivat pahimpia, kun kuumuuden takia piti pitää ikkunoita auki, ja he juhlivat parvekkeellaan. Yksikin kerta istuimme viiteen saakka aamulla miettimässä, mitä tehdä.
Valvotut yöt alkoivat vaatia veronsa ja väsymys painaa aamulla kouluun ja töihin lähtiessä. Kun Marjatta kävi oven takana selvittämässä tilannetta ja pyytämässä yörauhaa, ulkomaalaiset naapurit syyttivät häntä rasismista. Meteli jatkui.
– Aloimme soittaa yöllä poliisille. En edes muista, kuinka monta kertaa he kävivät. Meteli hiljeni hetkeksi kun he tulivat, ja jatkui sitten, Marjatta huokaa.
– Soitimme kaupungin virastoihin – lastensuojeluun, asuntotoimeen, sosiaalitoimeen – ja pyysimme apua, että mitä tehdä, kun naapurit häiriköivät. Kaikki tiesivät tämän tilanteen, ja meitä vain neuvottiin muuttamaan pois.
Rikosilmoituksia ja uhkailua
Koska myös railakasta elämää viettäneessä naapuriperheessä oli alaikäisiä lapsia, jotka saivat kulkea miten tahtoivat, Marjatta teki perheestä lastensuojeluilmoituksen. Ihmisiä tuli ja meni naapurissa niin, ettei Marjatta edes tiennyt, ketkä kuuluivat perheeseen ja ketkä eivät.
