Muumi ja vaarallinen juhannus

Sekatekniikka on tyyli, johon ei kaupallisten animaatioiden kohdalla juurikaan enää törmää. Vaativa ja aikaa vievä menetelmä on kokonaan eri maailmasta kuin nykyiset CGI-spektaakkelit, joissa vauhti on valttia ja itse sisältö liian usein toisarvoinen detalji.

Maria Lindbergin ohjaama ja Tom Carpelanin tuottama Muumi ja vaarallinen juhannus on kirjaimellisestikin toisesta maailmasta. Nimittäin 1970- ja 80-lukujen taitteesta, jolloin kaikkien suomalaislasten televisuaaliset epäjumalat löytyivät Pikku Kakkosesta. Vaarallinen juhannus on tismalleen samaa puolalaista alkuperää kuin vuodesta 1979 lähtien kanavalla pyörinyt Nalle Luppakorva. Fiiliskin on erehdyttävällä tavalla tuttu.

Vaarallinen juhannus alkaa tulivuoren purkauksesta, joka aiheuttaa tulvan koko Muumilaaksoon. Vesi nousee muumitalon ylimpään kerrokseen, minkä myötä Muumipapan on johdateltava koko konkkaronkka kohti kuivempia seutuja.

Matkalla Muumipeikko, Niiskuneiti, Myy, Mymmelin tytär, Homssu, pappa ja mamma asettuvat asumaan ohi kelluvaan teatteriin, jota hoitaa yksinäinen ja äksy Emma. Muumipappa alkaa pian kirjoittaa näytelmää ystävysten esitettäväksi. Ennen juhannuksen kantaesitystä ehtii kesäyössä tapahtua vielä monen monta kommellusta.

Vaarallinen juhannus perustuu puolalaisilla Semafor-filmistudioilla vuosina 1978–1982 tehtyyn Muumien maailma -animaatiosarjaan. Elokuvan päähenkilöinä seikkailevat huopamuumit ovat sittemmin olleet esillä muun muassa Tampereen muumimuseossa.

Pitkä elokuva on koostettu 35 mm:n filmille kuvatusta, nukkeanimaatiota ja kaksiulotteista piirrosmiljöötä yhdistelevästä sarjakokonaisuudesta. Kuvamaailma on restauroitu kokonaan uuteen uskoon. Käsikirjoitus ja vuoropuhelut ovat nekin uutta, suomalaista aikaansaannosta.

On jännittävää nähdä, löytääkö Vaarallinen juhannus tien nykylasten suosikiksi. Suurella sydämellä sitä ainakin on tehty, olihan Tove Jansson itse mukana sarjan suunnittelussa. 2000-luvun näkökulmasta muumitarina tuntuu tietenkin vanhanaikaiselta ja auttamattoman hitaalta. Molempiin laatusanoihin voi tässä yhteydessä kuitenkin suhtautua positiivisina määreinä.

Muumiseikkailu on jännittävä olematta kuitenkaan yhtään pelottava. Juonenkäänteissä on lempeää keskikesän taikaa. "Kesäkuun yöt eivät ole koskaan vaarallisia" toteaa Muumipappa – ja luonnehtii samalla elokuvan leppoisaa kokonaisuutta.

Jasper Pääkkönen (Muumipeikko), Elsa Saisio (Niiskuneiti), Outi Alanen (Pikku Myy) ja Vuokko Hovatta (Mymmelin tytär / Vahdin serkku) tekevät kelpo työtä muumien suomalaisina ääninä. Tapani Pertun tuttu syvä ääni toimii sekä kertojana että tuikiturvallisena Muumipappana. Taneli Mäkelä on jälleen kerran omia polkujaan tallaava Nuuskamuikkunen, joka saa hoidettavakseen kokonaisen lapsilauman. Elokuvasta on olemassa myös ruotsinkielinen versio, jota levitetään parin kopion verran. Ruotsalaiskertojana kuullaan Mark Levengoodia.

Teksti: Outi Heiskanen