Paniikkihäiriöstä kärsinyt Kaija Oivamäki-Tähtinen löysi avun ja uuden uran musiikkiterapiasta. Nyt hän auttaa muitakin parantumaan musiikin keinoin.
– Se oli yhtä helvettiä. Painajaista. Aloin pelätä paikkoja, joissa kohtauksia oli tullut. Minua huimasi, sydän hakkasi, tunsin palan kurkussa, paikat puutuivat ja ahdisti, musiikkiterapeutti, psykoterapeutti Kaija Oivamäki-Tähtinen muistelee paniikkihäiriökohtauksiaan.
– Sairastuin 26-vuotiaana, kun olin synnyttänyt ensimmäisen lapseni. Vuosi oli 1987, ja paniikkihäiriö oli jo tunnettu tautiluokituksessa, mutta ihmiset eivät oikein tienneet, kuinka sitä hoitaa. Selvitin sitten itse.
Kokeiltuaan kaikkea mahdollista hieronnasta aromaterapiaan Kaija kuuli musiikkiterapiasta. Musiikki oli aina ollut osa hänen elämäänsä, ja nyt hän tajusi, mikä tervehdyttävä voima siihen tosiasiassa kätkeytyy.
– Pääsin musiikin avulla käsiksi tunteisiini. Paniikki on käsittääkseni säilöttyjä, tukahdutettuja tunteita, kuten vihaa.
Itsessään Kaija oppi tunnistamaan kiltin tytön syndrooman. Vaikka perhe ei sitä ikinä häneltä vaatinutkaan, Kaija kokee olleensa aikansa kasvatti: kiltti ja reipas, täydellisyyttä tavoitteleva suorittaja. Musiikkiterapia auttoi häntä löytämään oman itsensä.
– Olin liian kiltti ja täydellinen. Kuvittelin, että suorittamisella ja miellyttämisellä selviää. Terapioiden myötä tajusin, että voin olla oma itseni ja voin sanoa ei. Kyseessä oli omien rajojen löytäminen ja niistä kiinni pitäminen.
