Pirkanmaan käräjäoikeus on hylännyt 1993 syntyneen miehen syytteet 92-vuotiaan miehen murhasta. Rikospaikalta ei löytynyt lainkaan syytetyn dna:ta.
Oikeuden mukaan tekijä saattoi olla joku muukin, kuin teosta syytetty kolmekymppinen mies.
92-vuotias mies löytyi surmattuna kotoaan Mänttä-Vilppulasta lokakuussa 2020. Mies oli kuollut väkivaltaisen henkirikoksen uhrina. Viitteitä oli muun muassa kuristamisesta ja rinnan murskaamisesta.
Kasvoissa oli pistohaavoja, joista yhteen tekovälineenä käytetyn veitsen terä oli katkennut. Käsien viiltohaavat viittasivat puolustautusmisyrityksiin.
Tutkinnassa ilmeni, että asuntoon oli tunkeuduttu voimaa käyttäen. Turvaketjun kiinnitys oli irronnut oven karmista. Penkomisen jälkiä asunnossa ei tuomiolauselman mukaan ollut. Vanhuksen lompakko ja puhelin löytyivät asunnosta. Siksi oikeus tulkitsi, ettei tekoon liittynyt taloudellista motiivia.
Vainajan oli löytänyt alkuiltapäivän aikaan naapuri, joka ei ollut saanut vanhukseen yhteyttä puhelimitse. Teletiedoista ilmeni, että vanhus oli vielä edellisenä päivänä puhunut ainakin siskonsa kanssa puhelimessa.
Lue myös: Syyte: 28-vuotias mies murhasi yli 90-vuotiaan vanhuksen kotiinsa Mänttä-Vilppulassa – syytetyllä totaalinen kiistolinja
Epäilty asui naapurissa
Vanhuksen murhasta epäiltynä otettiin seuraavana päivänä eli 10. lokakuuta kiinni 1993 syntynyt mies. Kiinniotto tapahtui miehen vanhempien luona Keuruulla.
Miehen oma koti sijaitsi noin parinsadan metrin päässä surmatun miehen asunnosta rivitaloalueella. Tuomiolauselman mukaan mies tiesi naapurinvanhuksen, mutta ei juurikaan ollut tämän kanssa tekemisissä.
Kiinnioton jälkeen poliisit löysivät epäillyn miehen repusta lapun, johon oli kirjoitettu vanhukseen viittaavaa uskonnollista tekstiä.
Kuulusteluissa mies kertoi säälineensä kyyryssä kulkenutta empaattiselta vaikuttavaa vanhusta. Hänen mukaansa teksti ei mitenkään liittynyt vanhuksen kuolemaan.
Hän kiisti syyllisyytensä henkirikokseen.
Lue myös: Poliisilta lisätietoja Mänttä-Vilppulan henkirikoksesta - nuoren miehen epäilleen surmanneen yli yhdeksänkymmentävuotiaan tuttavansa
Kuka halusi rahaa lainaan?
Kuolleen vanhuksen sisar kertoi kuulusteluissa, että vanhuksen ovella oli aiemmin käynyt lähistöllä asunut “epämääräinen mies”, joka oli pyytänyt lainaamaan rahaa. Vanhus oli kieltäytynyt.
Selvittämättä jäi, oliko vanhuksen kuvailema rahanlainaaja ollut nimenomaisesti vanhuksen murhasta epäilty mies. Tutkinnassa selvisi, että mies oli ennen rikosepäilyään käyttänyt päihteitä, tuonut ilmi voimakkaita ja läheisten mukaan epänormaaleilta vaikuttavia uskonnollisia ajatuksia sekä ajautunut taloudellisiin ongelmiin.
Epäillyn omainen vahvisti antaneensa tälle syksyn 2020 aikana puukon. Vastaavanlaisen puukon terä oli löytynyt uhrin kasvoihin katkenneena. Epäillyn hallusta puukkoa ei koskaan löydetty.
Miehen oli myös nähty poistuvan vanhuksen asunnolta päin surmailtapäivän aikana.
Lisäksi epäillyn takista oli löytynyt pieni määrä ihmisverta ja takin hupusta uhrin dna:ta. Käräjäoikeuden mukaan dna-tunniste oli kuitenkin saattanut päätyä huppuun muussa kontaktissa, esimerkiksi silloin, kun mies olisi pyrkinyt vanhuksen luokse lainaamaan rahaa.
Oikeus: ei näyttöä
Käräjäoikeus katsoi, ettei henkirikoksen tekijästä ollut suoraa näyttöä, vaan näyttö koostui kokonaisuudessaan niin sanotuista aihetodisteista.
Käräjäoikeuden mukaan tapauksessa ei voitu sulkea pois toisen ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta. 1993 syntyneen miehen dna:ta ei löytynyt rikospaikalta lainkaan. Käräjäoikeus piti varsin epätodennäköisenä, että mies olisi kyennyt tekemään henkirikoksen ilman, että dna:ta olisi jäänyt rikospaikalle.
Miehen liikkeiden selvittämistä hankaloitti se, että hänen puhelimensa sijaintitiedot olivat henkirikoksen oletettuna tapahtumapäivänä pois päältä.
Murhasyyte hylättiin. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen, sillä siitä voi valittaa hovioikeuteen.