Eläkkeellä olevan isännöitsijän Eila Pitkäsen mukaan hän on omin silmin joutunut näkemään, kuinka vanhus jää yksin selviämään.
– Puhutaan paljon, että on hienoa, kun voidaan tuoda palvelut kotiin. Tilanne on kyllä surkea, hoitaja käväisee ja ilmoittaa jo ovella, että hänellä on kiire. Kyllä silloin vanhus on totaalisen yksin varsinkin, jos hänellä ei ole omaisia. Kaupungin ympärivuorokautiseen palveluasuntoon päästäkseen pitää olla todella huonokuntoinen, toteaa Pitkänen.
Hän kertoo isännöitsijänä anoneensa vuosien mittaan monille dementikkoille hoivakotipaikkaa, kun he eivät kerta kaikkiaan ole selvinneet kotonaan enää yksin päivääkään.
– Olen ollut etsimässä yksinäisiä dementikkoja, jotka ovat kadonneet kotoaan. Heitä on löytynyt jopa roskahuoneista. Eräskin mummo kuvitteli olevansa yksin kotonaan, vaikka oli roskakatoksessa vähissä pukeissa aamutakkisillaan ja oli vielä talvi, muistelee Pitkänen.
Pitkäsen mielestä dementikot ovat heitteillä yksin kotonaan.
– Jos kotihoitoon panostetaan ja vähennetään hoitopaikkoja mennään ihan väärään suuntaan. Muistisairaalle koti ei ole oikea paikka. Pelkkä edunvalvoja ei riitä.
Karmeinta on ollut se, kun olen löytänyt useita vanhuksia kotoaan menehtyneenä ja he ovat olleet siellä vielä kauan, paljastaa Pitkänen.
Pitkäsen mukaan hänenkin hoivakodissaan on paljon yksinäisiä, joilla ei ole omaisia huolehtimassa.
– Täällä meillä on oma porukka ja omat kuppikunnat ja juttuseuraa löytyy aina. Tämä on kallis paikka, mutta täällä on turva ympärivuorokautisesti, huokaisee Saga Munkkiniemessä nykyisin asuva Pitkänen.