Kotiapu kaksi kertaa päivässä ei riitä alkuunkaan, kun avunsaaja on muistisairas henkilö, joka ei tajua esimerkiksi syödä oma-aloitteisesti. Omainen kertoo muistisairaan arjen haasteista ja todellisista vaaranpaikoista.
Helin sisko Irja* sairastui aivohalvauksen myötä vaskulaariseen dementiaan. Kyseessä on verenkiertohäiriöistä johtuva muistisairaus, joka poikkeaa tietyiltä osin esimerkiksi alzheimerista.
− Jotkut asiat saattavat olla aika hyvässäkin järjestyksessä. Esimerkiksi kotinsa siskoni pystyy pitämään suhteellisen siistinä. Mutta sitten taas jotkut asiat häviävät kokonaan, kuten kyky syödä oma-aloitteisesti, Heli sanoo.
Irjan muistisairaus pahenee jatkuvasti. Tällä hetkellä hän asuu omillaan ja saa kotiapua kaksi kertaa päivässä. Palvelu sisältää lääkehoidon sekä kerran viikossa peseytymisen.
Arjen apuna toimivat myös Helin kaksi muuta sisarusta sekä siskon kaksi lasta.
Itsenäinen ruokailu ei onnistu
Irjan tämänhetkisen arjen suurin haaste liittyy ruokailuun. Hän ei osaa syödä tai laittaa ruokaa, ei edes ottaa tarvikkeita jääkaapista.
− Viimeksi kun kävin siskon luona, hän sanoi ahdistuvansa siitä, ettei hänellä ole ruokaa. Sanoin, että kyllä on, juuri ostimme. Ai missä, hän kysyi. Näytin jääkaappia. Mutta pian asia unohtui, Heli kuvaa tilannetta.
Yhdessä vaiheessa perhe järjesti siskon kotihoidon tueksi ruokapalvelun. Kaupunki lopetti ruokatoimitukset, kun hoitajat joutuivat kuskaamaan ateriat koskemattomina roskikseen.
