MTV Uutiset Lapissa: Omar toi poikansa turvaan pohjoiseen - paukkupakkaset arjen riesana

Ulkona on  -22 astetta pakkasta ja vaikka on päivä, on hämärää. Edellinen yö on ollut vielä kylmempi, pohjoisessakin eletään vasta tämän talven ensimmäisiä kovia pakkasia. 

Ylhäällä olevalla videolla Lapin vastaanottokeskuksen johtaja arvioi turvapaikanhakijoiden sopeutumisesta Lappiin. Videolla kerrotaan myös, mitä mieltä turvapaikanhakijat ovat pohjoisen kylmyydestä. 

Tähän vuodenaikaan päivän pituus on alle 50 minuuttia. Aurinkoa tuskin ehtii edes huomata, se on jossain kaukana horisontissa. Pieni tuulenviima saa pakkasen tuntumaan asteitaan kylmemmältä.

Pian pitäisi kuitenkin lauhtua, lumisade on tulossa.

Kolarin kirkonkylällä, Suomen ja Ruotsin rajan tuntumassa, on kaksi ruokakauppaa ja muutama paikallinen yritys. Asukkaita on hieman alle 4000.

Nyt kunnasta löytyy myös Suomen pohjoisin vastaanottokeskus ja sen 120 asukasta.

"Kun menemme ulos, olemme siellä kaksi minuuttia ja jäädymme”

Kolarin vastaanottokeskus näyttää ulkopuolelta vielä täysin toiminnassa olevalta hotellilta. Valot palavat ikkunoissa, hotellin kyltti loistaa ja kaunis joulukuusi jouluvaloineen seisoo pihalla. Sisäänkäynnin lähelle seinään kiinnitetty SPR:n kyltti kertoo hotellin käyttötarkoituksen kuitenkin muuttuneen. 

Suomeen jokainen turvapaikanhakija on tullut omia, erilaisia reittejään, mutta Kolariin suurin osa on tullut Tornion järjestelykeskuksen kautta.

Sieltä tuli myös Omar, joka saapui Suomeen Irakista kaksi ja puoli kuukautta sitten. Omar kertoo MTV Uutisille Kolarin olevan hänelle ja hänen pojalleen hyvä paikka odottaa turvapaikkapäätöstä, vaikka keskuksessa ja pienellä paikkakunnalla ei olekaan paljon tekemistä.

Kovalla pakkasella päivät kuluvat pääosin vastaanottokeskuksen sisätiloissa.

- On hyvin kylmää. Kun menemme ulos, olemme siellä kaksi minuuttia ja jäädymme, naurahtaa Omar. 

Kylmyys ja talvi eivät kuitenkaan ole tulleet Omarille ja muille turvapaikanhakijoille yllätyksenä, sillä he tiesivät Suomen olevan kylmä maa.

- Kun tulimme tänne, ei ollut jäätä. Menimme ulos joka päivä ja kävimme Kolarin kylällä, mikä on aika kaukana (keskuksesta), mutta nyt istumme vain huoneissamme.

Omarin mukaan tärkeintä on kuitenkin se, että täällä hän ja hänen poikansa ovat turvassa.

-Täällä on rauhaa, turvallista, ei sotia, on inhimillisyyttä ja hyvä koulutus.

Sään salliessa ylös, ulos ja lenkille

Ei Kolarissa kuitenkaan aina pauku kahdenkymmenen asteen pakkaset. Kun sää antaa edes hieman periksi, suuntaavat turvapaikanhakijat viettämään aikaa ulos. He käyvät läheisessä kaupassa ja joskus kävelevät kirkonkylälle, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä vastaanottokeskuksesta. 

Keskuksen lapset käyvät arkisin koulussa opiskelemassa muun muassa suomea.

Omarin mukaan päivät tuntuvat toisinaan pitkästyttäviltä. Lapset ovat koulussa, mutta aikuiset vain oleskelevat, eikä tekemistä juurikaan ole. Lämpimiä muistoja on kuitenkin ehtinyt jo karttua Suomessa oloaikana.

Omar muistelee Kolarin kunnassa kaksi kuukautta sitten järjestettyä syystapahtumaa, johon kyläläisten lisäksi osallistuivat kaikki vastasaapuneet turvapaikanhakijat.

- Me tanssimme, kaikki nautimme siellä, se oli kaunis tapahtuma.

Omar toivookin, että turvapaikanhakijoille järjestettäisiin enemmän aktiviteettia vapaa-aikana sekä retkiä Lapissa. Hänen mielestään esimerkiksi retki Rovaniemelle katsomaan joulupukkia voisi olla unohtumaton elämys monelle.

Turvapaikanhakijoiden halun päästä tutustumaan Lapin nähtävyyksiin on pistänyt merkille myös Kolarin vastaanottokeskuksen pakolaisohjaaja Helena Koberg-Hietala. Hän kertoo mahdollisten reissujen olevan vielä suunnitteluasteella.  

- Joulua odotetaan kovasti ja turvapaikanhakijoilla on hirveä halu päästä Napapiirille, kertoo Koberg-Hietala.

Turvapaikanhakijat luomaan lunta?

Lapin keskuksissa, kuten myös Kolarissa, järjestetään joka päivä työtoimintaa turvapaikanhakijoille.

Suomen Punaisen Ristin Lapin vastaanottokeskusten johtajan Pirkko Rytkösen mukaan työtoiminta on tärkeää, jotta päivärytmi ei menisi sekaisin ja jotta jokainen nousisi ajallaan aamulla sängystä. Rytkönen listaa, että työtoimintaa voi olla esimerkiksi lumen luonti ja kolaaminen, toimistotilojen siivoaminen tai vaikka vastaanottokeskusten verhojen peseminen.

Kaikille yhteisiin askareisiin osallistuminen ei ole ollut ihan helppoa. 

-Jotkun nuoret henkilöt eivät ole kovin innostuneita. Se on vähän samaa kuin se, että jotkut suomalaiset murkkuikäisetkään eivät ole kauhean innostuneita kotona siivoamaan ja järjestelemään, kertoo Rytkönen esimerkkinä.

Pääasiassa toimintaan kuitenkin osallistutaan innokkaasti.

Ristiriitoja ja arjen hankaluuksia

Arjen hankaluuksia esiintyy kuitenkin myös Kolarissa.

Vastaanottokeskuksessa syksy on sujunut rauhallisesti, mutta esimerkiksi viikko sitten perjantaina muutamien asukkaiden ja työntekijän välille syntyi ristiriita ja uhkaava tilanne.

Työntekijät päättivät kutsua poliisin paikalle.

Rytkösen mukaan tilanne on nyt hallussa ja kuluneella viikolla asiaa on käsitelty asiakkaiden ja henkilökunnan kanssa.

Tapahtunutta Rytkönen ei halua kommentoida tarkemmin. Hän kuitenkin pohtii, miten vastaisuudessa väärinkäsityksiltä voitaisiin välttyä.

-On tärkeätä se, ettei ristiriitatilannetta aleta ratkaisemaan englanniksi, vaan otetaan tulkki mukaan. Näin jokainen saa puhua omaa äidinkieltään, jolloin väärinymmärrysten riski pienenee.

Pulaa yhä miesten vaatteista ja kengistä

Carlos Sunila

Rytkönen kertoo, että talvivaatteiden suhteen tilanne Lapin vastaanottokeskuksissa on tällä hetkellä hyvä. Hänen mukaansa ainoastaan miesten talvivaatteista ja talvikengistä on hieman puutetta.

Vaatteet on saatu pääosin lahjoituksina.

Paksummat vaatteet ovat olleet erityisen tarpeen henkilöille, jotka eivät ole osanneet varautua kylmyyteen riittävästi.

-Osa tulee tänne Suomeen hyvin puutteellisin varustuksin eivätkä tiedä, miten täällä tulee pukeutua, kertoo Rytkönen.

Pieni paikkakunta koetaan turvallisena

Monet turvapaikanhakijat ovat kotoisin suurista kaupungeista, joten pieni paikkakunta voi olla aluksi heille järkytys.

-Mitä täällä voi tehdä, miten täällä voi elää, miten löytää sellaisia aktiviteetteja, esimerkiksi urheilu- tai liiikuntamahdollisuuksia, jotta pääsisi sisälle tähän yhteisöön tällä alueella?, Rytkönen kertoo asukkaiden pohdintoja.

Hän uskoo, että osa turvapaikanhakijoista tulee jäämään myös pienille paikkakunnille.

-Aivan hyvin saattaa käydä niin, että joku perhe haluaa jäädä sille paikkakunnalle, jossa vastaanottokeskus on. Lapset ovat päässeet kouluun ja he kokevat sitä kautta, että heidän on helpompi päästä mukaan suomalaisten toimintaan. 

Monille pieni paikkakunta onkin muuttunut positiiviseksi yllätykseksi.

-He ovat yllättyneet siitä, kuinka paljon helpompi pienillä paikkakunnilla on ottaa kontaktia paikallisiin ihmisiin, kuin esimerkiksi suurissa kaupungeissa, sanoo Rytkönen.