Sonja Lehtinen sai unelmiensa lukiopaikan, mutta kun asuntoa ei löytynyt, koulumatkoista tuli sietämättömän pitkiä.
Yksinasuvalle alaikäiselle nuorelle tärkeintä tukipilareina ovat vanhemmat ja koulu. Sonja Lehtinen sai tietää opiskelupaikastaan Helsingissä kesällä 2025. Vaikka hän olikin
ajoissa asuntohakemuksen teon kanssa, joutui hän silti aloittamaan opinnot ilman opiskelijaasuntoa.
– Laitoin asuntohakemuksen vanhempieni kanssa samana päivänä, kun sain tietää pääseväni lukioon, Lehtinen kertoo.
Asuntotarjouksen saamisessa kesti kaksi kuukautta. Lehtinen joutui kulkemaan ensimmäisen kuukauden joka päivä yhteensä yli neljä tuntia edestakaisin Kouvolasta Kallioon, sillä ei saanut asuntoa Helsingistä. Päivittäin hänen piti herätä neljältä aamulla.
Lehtisen mielestä HOAS:in (Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö) jonot ovat pitkiä.
– Kyllähän HOAS rakentaa taloja tuohon Pasilaan, mutta niitä ei siltikään ole riittävästi, että onhan noista sellainen kilpailu, hän toteaa.
On otettava vastuu itsestään
Lehtisen mielestä erot vanhempien kanssa asumiseen ja yksinasumisen välillä ovat huomattavat.