Monza

Italiassa Milanon liepeillä sijaitseva perinteikäs Monzan rata on MM-sarjan nopein näyttämö.

Kierroksesta 70 prosenttia ajetaan täydellä kaasulla, joten rata kysyy ennen kaikkea vahvaa moottoria. Auton on myös oltava jarrutustilanteessa hyvässä tasapainossa, kun kovasta vauhdista hidastetaan kohti shikaaneja. Vuonna 1922 valmistuneelle radalle on vuosikymmenten varrella rakennettu useita shikaaneja hidastamaan autojen vauhtia, mutta nykyisillä autoilla ajetaan silti Monzassa kovempaa kuin koskaan.

Hitaiden shikaanien nopea läpäiseminen edellyttää ajamista radan reunusten yli. Jos auto käyttäytyy niiden yli hyvin, silloin kaikki on kunnossa. Jos auto pomppii liiaksi, silloin on vaikea painaa kaasu pohjaan riittävän aikaisin.

Juan Pablo Montoya ajoi täällä vuonna 2002 kaikkien aikojen hurjavauhtisimman aika-ajokierroksen, jonka keskinopeus 259,8 km/t passitti historiaan Keke Rosbergin 17 vuotta vanhan ennätyksen. Kaudella 2005 Montoya kiihdytti Monzan huippunopeusennätykseksi 372 km/t. Moottoritehoilla on luonnollisesti Monzassa suuri merkitys.

Ferrarin punainen väri täyttää perinteisesti Monzan katsomot. Viimeksi tifosot ovat päässeet juhlimaan voittoa Fernando Alonson johdolla vuonna 2010.

Monza on isännöinyt Italian GP-kilpailua formula ykkösten MM-sarjan alusta 1950 lähtien yhtä vuotta lukuun ottamatta. Pitkään historiaan mahtuu myös paljon synkkiä hetkiä. Viimeisen kuolemantapaus sattui vuonna 2000, jolloin ratatyöntekijä menehtyi ensimmäisen kierroksen joukkokolarin jälkiseurauksena.

Monzan radasta käytettiin viimeisen kerran vuonna 1961 kymmenen kilometriä pitkää versiota, jossa rataan kuului normaalin moottoriradan lisäksi myös kokonainen ovaaliosuus kallistettuine kaarteineen. Vuonna 1961 sattuneen Wolfgang von Tripsin ja 11 katsojan hengen vaatineen onnettomuuden jälkeen Monzan ovaaliosuus jäi pois formula ykkösten MM-sarjasta.

Monzan radalta löytyy useita kuuluisia paikkoja. Kierroksen lopussa oleva pitkä Parabolica-mutka on kierrosajan kannalta ehkä tärkein, koska siitä pitää saada hyvä kiihdytys pääsuoralle. Jochen Rindtin hengen vienyt onnettomuus sattui Parabolicassa 1970. Vuonna 1972 rataan lisätyssä pääsuoran jälkeisessä Variante del Rettifilo -mutkassa on usein nähty lähtökolareita. Ruotsin Ronnie Petersonin kuolemaan johtaneet tapahtumat saivat alkunsa tässä mutkassa lähdön jälkeen sattuneessa joukkokolarissa vuonna 1978. Seuraavassa mutkassa Curva Grandessa sattuneessa onnettomuudessa menehtyi ratamoottoripyöräilijä Jarno Saarinen 1973.

Kahdesta peräkkäisestä erittäin nopeasta oikealle kääntyvästä Lesmon mutkasta on tärkeää saada hyvä vauhti seuraavalle suoralle ja aivan samaa voi sanoa Variante Ascari -mutkasta, joka on nimetty formuloiden alkuvuosien italialaisen maailmanmestarin Alberto Ascarin mukaan. Hän menehtyi sillä paikalla sattuneessa ulosajossa testattuaan Ferrarin urheiluautoa vuonna 1955.

F1-historian pienin voittomarginaali on koettu Monzassa 1971, kun Peter Gethin voitti 0,01 sekunnin erolla Ronnie Petersonin.

Suomalaisvoittoa ei tällä legendaarisella radalla ole vielä nähty. Vuonna 1999 Mika Häkkinen keskeytti selvässä johtoasemassa omaan ajovirheeseensä ja vetäytyi metsään itkemään.

Vuonna 2008 Heikki Kovalainen sijoittui toiseksi kilpailussa, joka ajettiin Monzalle harvinaisessa sadekelissä. Toro Rosso -kuljettaja Sebastian Vettel teki yhden F1-historian suurimmista yllätyksistä ajamalla paalupaikalle ja voittoon.

Rataennätys: 1.21,046 (Rubens Barrichello, Ferrari, 2004)

Italian GP:n aikaisemmat voittajat:

2017 Lewis Hamilton, Mercedes
2016 Nico Rosberg, Mercedes
2015 Lewis Hamilton, Mercedes
2014 Lewis Hamilton, Mercedes
2013 Sebastian Vettel, Red Bull
2012 Lewis Hamilton, McLaren
2011 Sebastian Vettel, Red Bull
2010 Fernando Alonso, Ferrari
2009 Rubens Barrichello, Brawn GP
2008 Sebastian Vettel, Toro Rosso
2007 Fernando Alonso, McLaren
2006 Michael Schumacher, Ferrari
2005 Juan Pablo Montoya, McLaren
2004 Rubens Barrichello, Ferrari
2003 Michael Schumacher, Ferrari
2002 Rubens Barrichello, Ferrari
2001 Juan Pablo Montoya, Williams
2000 Michael Schumacher, Ferrari
1999 Heinz-Harald Frentzen, Jordan
1998 Michael Schumacher, Ferrari
1997 David Coulthard, McLaren
1996 Michael Schumacher, Benetton
1995 Johnny Herbert, Benetton
1994 Damon Hill, Williams
1993 Damon Hill, Williams
1992 Ayrton Senna, McLaren
1991 Nigel Mansell, Williams
1990 Ayrton Senna, McLaren
1989 Alain Prost, McLaren
1988 Gerhard Berger, Ferrari
1987 Nelson Piquet, Williams
1986 Nelson Piquet, Williams
1985 Alain Prost, McLaren
1984 Niki Lauda, McLaren
1983 Nelson Piquet, Brabham
1982 René Arnoux, Renault
1981 Alain Prost, Renault
1980 Nelson Piquet, Brabham
1979 Jody Scheckter, Ferrari
1978 Niki Lauda, Brabham
1977 Mario Andretti, Lotus
1976 Ronnie Peterson, March
1975 Clay Regazzoni, Ferrari
1974 Ronnie Peterson, Lotus
1973 Ronnie Peterson, Lotus
1972 Emerson Fittipaldi, Lotus
1971 Peter Gethin, BRM
1970 Clay Regazzoni, Ferrari
1969 Jackie Stewart, Matra
1968 Denny Hulme, McLaren
1967 John Surtees, Honda
1966 Ludovico Scarfiotti, Ferrari
1965 Jackie Stewart, BRM
1964 John Surtees, Ferrari
1963 Jim Clark, Lotus
1962 Graham Hill, BRM
1961 Phil Hill, Ferrari
1960 Phil Hill, Ferrari
1959 Stirling Moss, Cooper
1958 Tony Brooks, Vanwall
1957 Stirling Moss, Vanwall
1956 Stirling Moss, Maserati
1955 Juan Manuel Fangio, Mercedes
1954 Juan Manuel Fangio, Mercedes
1953 Juan Manuel Fangio, Maserati
1952 Alberto Ascari, Ferrari
1951 Alberto Ascari, Ferrari
1950 Nino Farina, Alfa Romeo

Lue myös:

    Uusimmat