Viime vuonna Suomessa syntyneistä lapsista 62 prosenttia kastettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniksi.
Vielä vuonna 2010 luku oli lähes 80 prosenttia, kertoo Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Veli-Matti Salminen.
Kasteen suosio vaihtelee hyvin paljon eri puolilla Suomea.
– Pääkaupunkiseudulla on täysin eri tilanne kuin esimerkiksi Oulun seudulla. Helsingin hiippakunnassa kastettiin viime vuonna noin 40 prosenttia ja Oulun hiippakunnassa noin 79 prosenttia syntyneistä lapsista, Salminen kertoo.
Oulun hiippakunta on maantieteellisesti laaja alue, joka ulottuu Keski-Pohjanmaalta Lappiin.
Salmisen mukaan kasteiden vähenemiseen vaikuttaa se, että yhä useampi suomalainen ei kuulu kirkkoon. Eri sukupolvet myös kokevat uskonnollisuuden eri tavalla. Vähiten kirkon jäseniä on 30–34-vuotiaissa, joista noin 54 prosenttia kuuluu kirkkoon. Koko väestöstä kirkon jäseniä on noin 70 prosenttia.
"Kastepäätös perustuu perinteeseen"
Kirkkohallituksen johtava asiantuntija Katri Vappula kertoo, että kastepäätös perustuu eniten perinteeseen – haluun saada ristiäisjuhla ja lapselle kummit. Hieman vajaa puolet lapsensa kastavista vanhemmista pitää tärkeänä vakaumuksellisia syitä: lapsen halutaan kasvavan kristittynä.
– Osa taas perustelee kastetta sillä, että lapsi saa myöhemmin itse valita, haluaako hän pysyä kirkon jäsenenä, Vappula sanoo.
Salmisen mukaan se, ettei päätöstä haluta tehdä lapsen puolesta, on selvästi yleisin syy kastamatta jättämisen taustalla. Kirkon tutkimuskeskuksen viime vuonna tekemän kastekyselyn perusteella 75 prosenttia lapsensa kastamatta jättäneistä vanhemmista haluaa jättää mahdollisen kastepäätöksen lapselle itselleen.
Monessa perheessä toinen vanhemmista ei kuulu kirkkoon eikä siksi halua lastaan kastettavan. Osa perustelee kastamatta jättämistä myös katsomusidentiteetillä: vanhempi tai vanhemmat eivät pidä itseään uskovaisena, tai heillä on ohut suhde kirkkoon.
Kastekyselyyn vastasi noin tuhat suomalaista. Vastaukset kerättiin lapsiperheistä, joissa vähintään toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon.
– Perheissä, joissa vain toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon, lapsen kastaminen on todennäköisempää, jos kirkkoon kuuluva on lapsen äiti. Suomessa lapsen uskontokunta määräytyy muutenkin automaattisesti äidin mukaan, jos muuta ei ilmoiteta, Salminen kertoo.
Kirkkoon liittyi tuhansia nuoria aikuisia
Salmisen mukaan kirkkoon liittyi viime vuonna yli 16 000 suomalaista, joista vajaat puolet oli 20–39-vuotiaita.
– Nuorilla aikuisilla kirkkoon liittymistä saattavat lisätä toive kirkkohäistä, mahdollisuus toimia kummina tai oman lapsen syntymä, mutta suoraa päätelmää ei voida lukujen pohjalta tehdä, sillä kirkkoon liitytään myös muiden syiden takia, Salminen pohtii.
Noin 80 prosenttia 14–15-vuotiaista suomalaisista käy rippikoulun. Rippikoululaisista merkittävä osa on siis nuoria, joita ei ole kastettu. Salminen uskoo, että osin tätä selittävät kavereiden malli ja ryhmäpaine.
– Toisaalta jotain sekin kertoo, että vuosittain yli 800 kirkkoon kuulumatonta nuorta kastetaan rippikoulun yhteydessä, Salminen huomauttaa.
Kirkkoon liittyminen edellyttää kasteen ja rippikoulun. Salmisen mukaan viime vuonna aikuisrippikoulun kävi vajaat 200 suomalaista. Aikuisten rippikouluopetus voidaan järjestää joustavasti monilla eri tavoilla.
Helsinki on edelläkävijä
Helsingissä kasteen suosio on laskenut vauhdilla. Vielä 20 vuotta sitten Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi kastettiin 73 prosenttia ja 10 vuotta sitten noin 55 prosenttia kaikista Helsingissä syntyneistä lapsista.
Nyt luku on 40:n hujakoilla, kertoo Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan tuomiorovasti Marja Heltelä.
Heltelän mukaan on useita syitä siihen, miksi Helsingissä lapsia kastetaan selvästi vähemmän suhteessa asukasmäärään kuin muualla Suomessa.
– Kaikki ilmiöt tapahtuvat aina ensin Helsingissä. Olemme edelläkävijöitä myös tässä asiassa.
Helsinkiin muuttaa paljon nuoria aikuisia, jotka ovat Heltelän mukaan Helsingissä aktiivisimpia kirkosta eroajia.
Myös Helsingin monikulttuurisuudella on suuri merkitys. Yli 20 prosenttia Helsingissä syntyvistä vauvoista kuuluu perheeseen, jossa puhutaan äidinkielenä muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Suomessa kastetut vauvat ovat pääosin suomen- tai ruotsinkielisiä.
– Olemme myös huomanneet, että jos toinen vanhemmista on luterilainen ja toinen ortodoksi tai katolilainen, lapsi usein kastetaan kristinuskoon mutta liitetään joko katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon. Tämä on lisääntynyt 20 vuoden aikana, Heltelä huomauttaa.