Kuohuvassa nuoruudessa oireet ovat tilannesidonnaisia ja ohimeneviä, persoonallisuushäiriössä jatkuvia ja pitkäaikaisia.
Epävakaan persoonallisuushäiriön kriteerit täyttyvät jopa 2–4 prosentilla 20–25-vuotiaista aikuisista. Koko väestöstä kriteerit täyttyvät kuitenkin alle prosentilla.
Epävakaalla persoonallisuushäiriöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmisellä on suuria tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn ongelmia.
Nuoruusiässä tällainen on yleistä ilman persoonallisuushäiriötäkin, kunnes iän myötä säätely kehittyy ja yllykkeiden hallinta paranee, kertoo Turun yliopiston psykiatrian professori ja psykiatrian erikoislääkäri Jyrki Korkeila.
– Toisin kuin tavallisessa nuoruuden kuohunnassa, epävakaassa persoonallisuushäiriössä oireet ovat jatkuvia ja pitkäaikaisia, eivätkä ne ilmene vain tietyissä tilanteissa tai vuorovaikutussuhteissa. Tyypillistä on myös itsetuhoisuus. Nuoruuden kuohut jäävät nuoruuteen, kun taas persoonallisuushäiriössä oireet voivat lientyä mutta eivät häviä kokonaan, Korkeila kuvailee.
Epävakaalle persoonallisuushäiriölle altistavat monet perinnölliset tai ympäristöstä johtuvat tekijät, kuten traumaattiset lapsuudenkokemukset.
Häiriö diagnosoidaan useimmiten noin 20 ikävuoden tuntumassa.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin linjajohtajan ja psykoterapeutin Jan-Henry Stenbergin mukaan myös monet muut mielenterveyshäiriöt puhkeavat tässä iässä, ja selityskin on selkeä: juuri lapsuudenkodistaan irtautuvan nuoren aikuisen toiminnanohjaus on kovemmalla kuin koskaan, ja toiminnanohjaukseen liittyvät aivorakenteet ovat vielä osin kypsymättä.