Miten suhtautua, jos oma kumppani paljastaa joutuneensa seksuaalisen väkivallan uhriksi?

Moni ei halua – tai ei edes uskalla – kertoa läheisilleen kokeneensa menneisyydessään seksuaalista väkivaltaa,  joutuneensa raiskauksen tai muun hyväksikäytön uhriksi.

Toipumisen kannalta yksi selviytymisprosessi on käsitellä tapahtumaa, puhua siitä ääneen. Kieltäminen vain hidastaa toipumisprosessia.

Ulkopuolinen –  joka ei ole koskaan itse kokenut seksuaalista väkivaltaa –  saattaa kokea aiheen niin vaikeana ja jopa vastenmielisenä jo pelkän ajatuksen tasolla, että hänestä tulee torjuva: ”Ei puhuta tällaisista asioista, en halua edes ajatella koko asiaa.”

Moinen reagointi on kuitenkin hyvin lyhytnäköistä, ennen kaikkea uhrin kannalta.

Yksi peloista on, miten läheinen oikein suhtautuu uutiseen tai jopa vuosia –  tai vuosikymmeniä – sisällä pidettyyn salaisuuteen.

– Se on jopa relevantti pelko, miten toinen uutiseen reagoi. Saattaa olla, että ihminen pelkää, että olen toisen silmissä jotenkin likainen, tai että olisin tehnyt jotain väärää tai olen kelvoton. Ja todella, todella harvoin toinen osapuoli ajattelee sinusta niin, psykoterapeutti Maaret Kallio painottaa.

Voi herätä voimakkaita vihan tunteita

Kallio on toiminut vuosia asiantuntijana seksuaalisen häirinnän, hyväksikäytön ja väkivallan parissa.

– Hän (kuulija) kokee enemminkin syvää myötätuntoa tai surua – jopa suuttumusta tai vihaa tekijää kohtaan. Miten epäreilua on, että olet joutunut kokemaan jotain tuon kaltaista!

Järkyttävä uutinen saattaa herättää kuulijassa myös erityisen voimakkaita vihan tunteita tai jopa kostamisen halua.

– On merkittävää, että oli uutisen kuullut sitten kumppani, puoliso tai kuka tahansa läheinen, omia tunnereaktioita pitäisi pyrkiä hillitsemään. On toki ymmärrettävää, että toiselle saattaa tulla tunne, että ”sano kuka se on, menen ja vedän sitä turpaan!” Kallio kuvailee.

– Seksuaalista väkivaltaa kokeneelle ei saa tulla tunnekokemusta, että hän joutuu tavalla tai toisella tyynnyttelemään kuulijaa. Jos toinen osapuoli menee täysin pois tolaltaan, järkyttyy tai suuttuu hirvittävästi, se saattaa estää väkivaltaa kokenutta ilmaisemasta omia tuntojaan ja reaktioitaan.

Miten sitten tulisi reagoida näin rankkaan uutiseen?

– Parempi tapa on kiittää luottamuksesta. Ja ymmärtää, miten merkittävää se on, sillä sehän kertoo erittäin paljon kertojan ja kuulijan välisestä suhteesta: häneen on voitu luottaa niin paljon, että väkivaltaa kokenut ottaa niin sanotun ”riskin” – hyvälläkin tavalla – siinä, että hän kertoo näin kipeästä asiasta. Hän voi luottaa sinuun. Se on suuri kunnianosoitus.

Kallio painottaa, että usein vaikeissa tilanteissa ihmiset miettivät, mitä toiselle voi ja pitää sanoa.

Mitkä ovat ne oikeat sanat?

Niin. Oikeita sanoja ei ole olemassakaan.

– Riittää, että tulee kumppanin rinnalle, on valmis kuuntelemaan häntä. On ennemminkin ihminen ihmiselle, eikä suinkaan suhtaudu niin, että tälle asialle pitäisi tehdä jotain tai ala miettiä, miten voisi toisen parantaa. Ei ole olemassa sanoja, jotka voisivat parantaa tilanteen tai poistaa menneet, Kallio kuvailee.

– Suhtaudu ennemminkin niin, että ”kiitos että kerroit, minä olen tässä. Olen niin hämmentynyt, etten osaa sanoa mitään, mutta kerro, miten voin auttaa?”

Monelle onkin traumaattista, että omaa kokemusta vähätellään.

–  Seksuaalista väkivaltaa kokeneet toivovatkin, että joku tulee rinnalle, ei suurentele, mutta ei myöskään vähättele: ”Siitä on niin kauan”, ”Ei sillä ole mitään väliä enää” , ”Ei kannata miettiä asiaa” – vähättelyä ei saisi missään nimessä olla, Kallio painottaa.

Toipujan toive: Kohtaamisen kymmenen sääntöä läheiselle

1. Usko minun kokemukseni.

2. Uskalla olla läsnä.

3. Kuuntele ja kysy, ole yhdessä rauhassa hiljaa.

4. Älä vähättele, älä suurentele.

5. Ole luottamukseni arvoinen.

6. Konkreettista hoivaa: ruokaa, silityksiä ja siivousta.

7. Apuvoimia arjesta.

8. Ohjaa avun piiriin.

9. Näe minut kokonaan.

10. Anna minulle toipumisaikaa.

Lisätietoa ja tukea: Oon siellä jossain mun – Seksuaalisesta väkivallasta toipuminen