ADHD-diagnoosien määrä on lisääntynyt, mutta lääkärin mukaan alidiagnosointi on edelleen suuri ongelma. Häiriö näkyy jo nuorena ja voi hoitamattomana johtaa vakaviin ongelmiin elämässä.
ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, neurologinen häiriö. Geenien lisäksi ympäristöllä on vaikutusta sen syntymiseen.
– Geenit luovat puitteet elämälle, mutta ympäristötekijät vaikuttavat koko ajan geeneihin. Jos on hyvät olosuhteet, haitallinen geeni ei välttämättä aktivoidu, kertoo lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Pekka Räisänen Mehiläisestä.
Aktivoitunut ADHD ilmenee ongelmina oman toiminnan sääntelyssä: älyllisten toimintojen, tunteiden ja motivaation kontrolli on heikentynyt. Ihminen saattaa esimerkiksi unohdella asioita, hermostua nopeasti ja keskittymiskyky voi herpaantua herkästi.
– Potilaan aivoissa kyky säädellä jarrua ja kaasua on häiriintynyt, Räisänen luonnehtii.
– Jos esimerkiksi tehtävää tehdessä eteen tulee häiriötekijöitä, ei henkilö kykene painamaan jarrua ja olemaan välittämättä häiriötekijöistä. Kaasupolkimen kanssa ongelmat ilmenevät niin, että tehtäviä on vaikea aloittaa ja saattaa loppuun.
Varsinkin tytöillä häiriö saattaa ilmetä ADD:nä, jolloin henkilöä voi kuvailla perässä vedettäväksi alivilkkaaksi haaveilijaksi, vähän saamattomaksi unohtelijaksi. Tällaiset henkilöt eivät välttämättä jää terveydenhuollon haaviin.
– Tyttö saattaa takapulpetissa kiltisti piirrellä vihkoonsa kukkia ja hevosia, ja kun opettaja kysyy häneltä kysymyksen, vastaus on: ”Häh?”.
