Ville Vakkurin lupaava ura katkesi dopingkäryyn vain 19-vuotiaana. Nykyään 34-vuotias viiden lapsen isä työskentelee Oulussa paperitehtaalla ja etsii valmentajan hommia.
Ville Vakkurilla meni vuosituhannen vaihteessa lujaa, kirjaimellisesti. Oululainen oli hetken aikaa Suomen nopein mies, kun vasta 18-vuotias menijä pinkoi satasen sileän kesällä 2000 aikaan 10,35. Valmentaja Esko Olkkonen uhosi lehdessä, ettei perustuslaissa ole suomalaiselta kielletty 10 sekunnin alittamista.
Suomalaisille penkkiurheilujännäreille alkuvuodesta 2001 muodostui kuitenkin traumaattinen. Ei riittänyt, että hiihtopiirien “harrastelijoiden puuhastelu” (ainakin) hemohesin kanssa rytisi hiekalle Lahden MM-kisoissa, vaan lähes heti perään silmille iski käytännössä lapsena doupattu Vakkuri.
Nuori pikajuoksija poikkesi hiihtäjistä ja monista muista siinä, että hän myönsi kaiken viimeisen päälle suoraan ja avoimesti.
- En mä nähnyt vaihtoehtoja, kun ei niitä aineita mistään noin vaan tullut elimistöön. Parempi oli kertoa kaikki avoimesti kuin olla vellit housussa monta vuotta, Vakkuri toteaa MTV Sportin haastattelussa 14 vuotta myöhemmin.
Kaikki ja kymmeniätuhansia peliin
Vakkuri oli satsannut huippu-urheiluun täysillä. Urheilulukio oli jätetty kesken, ja Vakkurin ollessa 17-vuotias kysyi Olkkonen, löytyisikö pojalta hieman ylimääräistä rahaa.
Löytyi, Oulun Pyrinnön maksamia kilometrikorvauksia, mutta kyllä seteleitä lopulta lentelikin: anaboliset steroidit, testosteroni ja kasvuhormoni nielivät parissa vuodessa kymmeniätuhansia markkoja pillereinä sekä piikkeinä pakaroihin.
Kun käry kävi, Vakkuri arveli City-lehden laajassa haastattelussa, että hänen pikajuoksunsa on juostu lopullisesti, koska “usko hyviin tuloksiin ilman doping-aineita oli kadonnut”. Hän oli mukana myös dopingin vastaisessa kampanjassa.
Kilpailuvietti kuitenkin veti takaisin tartanille kilpailukiellon jälkeen, pariksi kesäksi. Vuonna 2003 Vakkuri voitti 22-vuotiaiden SM-kultaa sekä 100 että 200 metrillä.
- Olisiko 10,52 ollut paras satasen aika silloin [käryn jälkeen]. Se syntyi töiden ohella, eikä siinä vaiheessa ollut aikomustakaan enää hirveästi satsata juoksemiseen. Eli ihan kohtalainen aika harrastelijalle, Vakkuri virnistää.
Niinpä. Tulos oli tuolloin vähintäänkin kelvollista kansallista tasoa, ja haastatteluhetkellä heinäkuun alussa se olisi vuoden 2015 kovin tulos Suomessa.
Vakkurin puhdas tulos muistuttaa, että doping tuo tulokseen vain sen viimeisen lisätehon. Kaiken pohjana on oltava raaka työnteko.
- Sadasosia olisin siitä [10,52] korkeintaan enää pystynyt nipistämään. Mutta ei se harrastelu lopulta hirveästi lämmittänyt, kun aiemmin lajiin oli satsannut kaiken.
Valmentajien arvostus matalalla
Varsin pian huippu-urheilu-uran katkettua Vakkuri pääsi töihin paperitehtaalle. Prosessihommissa on nyt vierähtänyt 12 vuotta.
Vuodesta 2011 alkaen Vakkurilla on ollut valmiudet myös valmentamiseen Rovaniemellä suoritetun ammattitutkinnon myötä.
Kuinka paljon koet olevasi edelleen dopingleima otsassa?
- En usko, että se hälvenee ikinä kokonaan pois. Ja varmaan se tietyllä tavalla vaikuttaa myös tulevaisuudessa, valmennusuraan varmaan negatiivisesti.
Vakkuri on valmistuttuaan hakenut useita valmentajan pestejä, pääosin tuloksetta.
- Osaltaan vaikuttaa sekin, että minun pitäisi valmentamisesta saada myös palkkaa. Kun on seitsemän ihmisen talous, ei voi pelkästään talkoohommiakaan tehdä.
- Tässä on ehtinyt huomata aika konkreettisesti, että valmentajien arvostus on Suomessa aika minimaalista.
Vakkuri on naimissa, ja pariskunnalla on viisi lasta. Jälkeläisistä vanhin on kymmenen ikäinen ja nuorin puolitoista, joten vapaa-ajalle ei erikseen tarvitse etsiä ajanvietettä. Vakkuri itse on viisilapsisen perheen nuorin.
Spekuloinnit turhia
Episodi rikkoi kaksikon välit.
Samanlaista lisäravinneteoriaa – ja siten Vakkurin syyttömyyttä – esitti liikuntalääketieteilijä Anssi Manninen oululaislehti Kalevassa vuonna 2007. Vakkuri itse jättää spekuloinnit omaan arvoonsa.
- En juurikaan edes käyttänyt lisäravinteita. Eskon mielestä ne eivät olleet mikään onni ja autuus, vaan tärkeämpää oli, että perusravinto oli kunnossa.
Ehditkö keskustella tapahtuneesta Olkkosen kanssa jälkeenpäin?
- Kyllä, pari vuotta ennen hänen kuolemaansa. Silloin keskusteltiin urheilusta ihan samalla tavalla kuin aikoinaan 2000-luvun taitteessa. Ei siinä enää jäänyt mitään hampaankoloon.
Nopea myös jäällä
Ville Vakkuri satsasi urheilu-uraansa täysillä, ja sama päättäväisyys ja halu miehellä olisi myös valmentamiseen.
- En pysty toimimaan niin, että tekisin hommia vain toisella kädellä. Siihen ei luonto riitä. Ja se olisi väärin urheilijoita kohtaan, jos valmentajalla ei ole hommassa sata lasissa.
Toistaiseksi Vakkuri on toiminut yleisurheilussa muutaman junioriryhmän parissa. Jääkiekon puolella hän hoiti Kärppien C-nuorten oheisvalmennusta, kun oululaisjoukkue voitti SM-hopeaa toissa kaudella.
Vakkuri oli itsekin lapsena lupaava kiekkoilija. Lopettaessaan 12-vuotiaana hän oli porukan nopein luistelija.
- Oli mulla varmaan peruspohjat aivan hyvät, Vakkuri toppuuttelee liikaa hehkutusta.
- Jälkeenpäin ajatellen ehkä silloin olisi kannattanut lätkänarusta vetäistä. Eihän sitä voi tietää, mutta ehkä huippu-ura olisi ollut pitempi.
Vakkuri seuraa valmennuksenkin takia urheilua edelleen laaja-alaisesti.
- Pyrin olemaan aika luova, enkä niinkään kirjekurssivalmentaja. Ajattelen asioita eri lajien kannalta.
Millä mielellä katselet huippupikajuoksua tänä päivänä? Uskotko, että vaikkapa Usain Bolt on juossut tuloksensa puhtain konstein?
- En mä sitä halua kommentoida. Jokainen voi itse päättää mihin uskoo.
MTV.fin Missä he ovat nyt? -juttusarjassa julkaistaan viikoittain kiinnostavien urheilun, uutisten ja viihteen alalta tunnettujen ihmisten henkilöhaastatteluja.