Missä he ovat nyt: Santeri Ahlgren esiintyi Manne-tv:ssä – haastettiin oikeuteen syrjinnästä

Yrittäjä, viihdyttäjä ja kunnallispoliitikko Santeri Ahlgren tuli tunnetuksi suurelle yleisölle vuonna 2007 tehdessään Manne-tv-nimistä ohjelmaa Ylelle.

Sarjan päähahmo oli Manne eli Ahlgren itse. Ohjelmassa pilkattiin valtaväestön ennakkoluuloja romaneja kohtaan – paitsi, ettei aivan kaikkia kuitenkaan naurattanut: Ahlgren haastettiin pian ohjelman alkamisen jälkeen oikeuteen.

Ahlgren vastaa puhelimeensa tuusulalaisen kapakan vintiltä. Kapakka on pitänyt hänet kiireisenä viimeisen kahdeksan vuoden ajan. Herran huumori ei todellakaan ole kuollut lähemmäs kymmenessä vuodessa – päinvastoin: ”mannevitseiltä” ei säästy tämänkään haastattelun aikana.

Ahlgrenin ideoima Manne-tv lähti ajatuksesta yhdistää romanivähemmistöä ja valtaväestöä huumorin avulla. Pohjimmaisena ajatuksena oli ”itketään yhdessä, nauretaan yhdessä”. Ylen mukaan ohjelmassa pyrittiin huumorin avulla herättämään keskustelua ja murtamaan ennakkoluuloja. Muita sarjassa tavattuja näyttelijöitä olivat Eeki Mantere ja Henry ”Remu” Aaltonen.

Ohjelmalla oli kunnianhimoisia tavoitteita. Ahlgren kokee, että niissä myös onnistuttiin.

– Huumori on kaikista rankin ja vaikein laji. Mielestäni onnistuin lieventämään valtaväestön ja meidän välisiä ennakkoluuloja. Kyllä meihinkin voi luottaa, ainakin joihinkin, niin kuin teistäkin, Ahlgren kuvailee.

Sketsit veivät oikeussaliin asti

Tv-ohjelman huumori puri suomalaisiin loistokkaasti. Yhä tänä päivänä tuntemattomat ihmiset muistuttavat Ahlgrenia ohjelman mieleenpainuvimmista sketseistä. Ahlgren valittiin myös yleisöäänestyksen perusteella vuoden parhaaksi esiintyjäksi Venla-gaalassa vuonna 2007.

Miehen ”oma väki” oli kuitenkin eri mieltä: Suomen Romanifoorumi vaati Yleä lopettamaan ohjelman esittämisen rasismiin vedoten. Valituksen mukaan ohjelma rikkoi yhdenvertaisuuslakeja, sekä lisäsi suvaitsemattomuutta romaniväestöä kohtaan. Myös manne-sanan viljely koettiin loukkaavana.

– Kaikki eivät ehkä ymmärtäneet karikatyyrien esittämiä stereotypioita. Osa myös pelkäsi, että ohjelmassa esitettäisiin jotain häpeällistä, vaikka eihän siinä ollut mitään hävettävää.

– Aina on olemassa vastavoima: joku haluaa hyvää, niin joku toinen haluaa pahaa. Tietyt tahot halusivat pönkittää itseään, että he ovat oikeita romaniasiantuntijoita. Mun mielestä jokainen on oma asiantuntijansa.

Alunperin 12-osaisen Manne-tv:n nimi muutettiin kesken esityksen Romano-tv:ksi kielteisen palautteen vuoksi. Uusi nimi valittiin yleisöäänestyksen perusteella yli 800 ehdotuksen joukosta.

– Tavallaan se oli historiallista suomalaisessa televisiossa, että jouduttiin nimi muuttamaan. Jotkut ajattelivat, että mannettelu yleistyy nimen takia, mutta sitähän oli ollut jo ennen ohjelmaa. Eikä siinä mitään pahaa ole, ellei sitä tarkoita pahalla.

– Mannehan on miehen nimi. Se on jokaisen henkilökohtaisesti päätettävissä, hyväksyykö sitä sanaa vai ei. Mulle huudellaan päivittäin ”Mitä Manne?” ja mä vastaan siihen, että ”Kato, mitä maitotölkki?”

– Meidänkään ei pitäisi liian kärkkäästi tarttua siihen yksittäiseen sanaan.

Syrjintälautakunta totesi vuoden 2008 lopussa, ettei ohjelmassa syyllistytty syrjintään. Tästä päätöksestä valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka puolestaan totesi vuonna 2011, ettei ohjelman katsottu loukanneen tarkoituksellisesti romaniväestöä.

– Onhan se hienoa, että on ihmisiä, jotka vastustavat rasismia. Mun tarkoitus oli kuitenkin herätellä meitä, että me ei olla enää 1500-luvulla. Että herätkää jo nykyaikaan. Romanit herätettiin pohtimaan, että halutaanko me olla juntteja vai ei.

– Ennakkoluuloja on kaikilla: kun savolaisia tuli ensimmäisen kerran Stadiin, niin helsinkiläisillä oli heitä kohtaan ennakkoluuloja. Nyt Stadi on niitä täynnä.

Suorasanainen poliitikko

Politiikkaankin Ahlgren on ehtinyt. Kokoomuksen jäsen ja Tuusulan kunnanvaltuuston kolmannen kauden kaupunginvaltuutettu ja kulttuurilautakunnan varapuheenjohtaja on suorasukaisuutensa vuoksi joutunut pulaan myös politiikan kentällä.

Viime keväänä Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaan haastattelu päätettiin jättää näyttämättä Ylellä, sillä osuus sisälsi kanavan mukaan rasistista kielenkäyttöä.

– En koe, että se oli rasistista. Mä puhun tällä mun omalla kielellä, millä puhun joka päivä. Kyllä mä voin mielestäni sanoa mustalaista mustalaiseksi. Kai siinä tuli muutakin lohkaistua kaikista kansanryhmistä.

– Mä oon tämmöinen tumma poika Tuusulasta. Haluan ajaa romaniheimon asioita ja kannustaa meitä, että pysähtyneisyyden aika on ohi ja nyt pitää mennä eteenpäin – tulla ulos leiristään valtaväestön joukkoon. Ei me voida elää sosiaalitoimiston tuilla lopun elämää.

Ahlgren ei kuvailisi itseään kovinkaan aatteelliseksi mieheksi. Jos asia on hyvä, on aivan sama tuleeko se vasemmalta, oikealta vai keskeltä. ”Politikoinnin” hän jättää mielellään muille.

– Toivoisin, että Suomi yhdistyisi politiikassakin niin, että pelastettaisiin yhdessä tämä maa. Pitäisi ajatella ennemmin kansalaisten parasta, eikä yrittää saada vain eriävää mielipidettä pöytäkirjaan.

– Pyrin tekemään hyvää. Olen aika sosialistinen jätkä puoluetaustastani huolimatta.

Elämäntyö viihdyttäjänä

Ahlgren täyttää ensi vuonna 60 vuotta ja on ehtinyt tehdä monenmoista työtä. Mieluisinta on ollut ihmisten viihdyttäminen: se, kun pääsee esiintymään ison yleisön edessä. Mieleenpainuvin keikka on kuitenkin aivan omaa luokkaansa.

– Vedin karaokea Malesian kuningasparille Helsingin Kalastajatorpalla 2000-luvun alussa. Kuningatar harrasti karaokea, ja oli sitä toivonut. Silloin mulle soitettiin. Sain kuningattarelta kellon lahjaksi.

– Ehkä paras muisto koko uralta on kuitenkin se hetki, kun Ylen silloinen ohjelmapäällikkö Harri Virtanen sanoi, että okei, annan sulle mahdollisuuden tehdä Manne-tv:tä. Ylellä hiffattiin, mistä siinä oli kyse. Siitä olen kiitollinen.

Nykyisin menoa on hidastanut kuuden vuoden takainen onnettomuus, jossa Ahlgren putosi katolta, ja katkoi molemmat jalkansa. Sairaalassa reilut sata päivää vietettyään kävelemään joutui opettelemaan uudelleen, eikä kulku vieläkään onnistu ilman keppejä. Huumorimies löytää tästäkin positiivisen puolen:

– Ekaa kertaa elämässä mulla on terveen paperit!

– Mä olen varmaan ainut mustalainen, jolle on käynyt onnettomuus töissä ja yrittää saada nyt vakuutusyhtiöltä korvausta, mies toteaa humoristisesti.

– Tämä on tsoukki, mutta olen sanonut onnettomuuden jälkeen, että älkää siskot ja veljet lähtekö sieltä sossusta, hän nauraa.

”Rahalla saa ja hevosella pääsee”

Ahlgren on pitänyt kapakkaansa, Tuusulan Hyrylässä sijaitsevaa Päämajaa, kahdeksan vuotta. Mies nauttii työstään ihmisten parissa, tuttujen kanta-asiakkaiden kanssa aikaa viettäen. Viinanmyyntihän on myös perinteinen romaniammatti, hän toteaa.

– Mun motto on aina ollut ”rahalla saa ja hevosella pääsee”. Jos joku haluaisi Rolling Stonesin tänne esiintymään ja sillä olisi tarpeeksi rahaa, niin mä oon niin röyhkeä, että menisin kysymään.

Parasta nykyisessä työssä on se, että töihin voi mennä milloin haluaa. Huonointa on puolestaan se, että päivät venyvät helposti 16-tuntisiksi.

Yhä edelleen Ahlgren saa kuulla lähes vuosikymmenen takaisesta ohjelmastaan.

– Mulle huudellaan, että ”Kato, mitä Manne, onko kelloa?” Siihen mä vastaan aina, että ”Joo, on kaksikin, ostatko toisen?” Tai ”Kato, mitä Manne, mä näin sut telkkarissa!” Siihen heitän, että ”Ei ollut kuitenkaan Poliisi-tv”. Vastaan huuteluihin aina huumorilla. Se riittää rauhoittamaan jengin.

Mies on ollut myös aktiivisesti mukana musiikkihommissa: Tuusulassa pidettävää Montturockia hän on järjestämässä tulevana kesänä jo 30. vuotta peräkkäin.

Kiehtooko televisiotyö edelleen?

– Totta kai. Ketä narsistia se ei kiinnostaisi?

Televisioon Ahlgren tekikin lyhyen paluun viimeisimpänä näyttelemällä romanimiestä Ylen Syke-draamasarjan yhdessä jaksossa. Lisäksi mies kuvaa iäisyysprojektinaan ”meidän Henryä’” eli Remu Aaltosta.

Työn alla on myös käsikirjoitus, josta Ahlgren ei kuitenkaan kerro enempää. Tällä hetkellä katse on tulevassa kesässä. Tulevaisuudesta sen sijaan on mahdotonta sanoa mitään.

– Me ei tiedetä edes ensi viikon lottonumeroita, Ahlgren toteaa.

– Paitsi jos mä povaan ne sulle donalla.