USA 2005. Ohjaus: John Pasquin. Käsikirjoitus: Marc Lawrence. Tuotanto: Sandra Bullock, Marc Lawrence. Kuvaus: Peter Menzies Jr.. Leikkaus: Garth Craven. Pääosissa: Sandra Bullock, Regina King, Enrique Murciano, Treat Williams, William Shatner, Heather Burns, Diedrich Bader. Kesto: 118 min.
Maailma on täynnä tarinoita, mutta todella omaperäisiä juonikuvioita löytyy vain kourallinen. Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon asetelma on yksi suosituimmista, kuten bridgetjonesit ynnä muut väärinymmärryksille perustuvat romanssit osoittavat. Toinen arkkityyppi on H.C. Andersenin Ruma ankanpoikanen, jossa hyljeksitystä ja epäviehättävästä kömpelyksestä kasvaa koko lammen kaunotar, uljas joutsen. Vuonna 2000 ensi-iltansa saanut Miss Kovis (Miss Congeniality) oli sympaattinen variaatio vanhasta sadusta. Nukkavieru Gracie Hart (Sandra Bullock) oli omasta naisellisesta potentiaalistaan tietämätön FBI-agentti, sottapytty ankanpoikanen, jonka ikioma "lampi" oli sovinististen agenttien tiukka työyhteisö.
Erikoistehtävää varten Graciesta leivottiin kauneuskuningatar, jonka epäsovinnaiset metodit herättivät hilpeyttä Miss Amerikka -kisojen äärinaisellisten poseerausten keskellä. Miss Kovis voitti puolelleen sekä missikollegat että komean agenttipoikaystävän. Miss Kovis 2 eli John Pasquinin ohjaama Miss FBI – aseistettu ja ihana (Miss Congeniality 2: Armed and Fabulous) ei voita puolelleen ketään, kaikkein vähiten yleisöään.
Miss FBI:n perusongelma on se, että kiva satu on jo kerrottu. Joutseneksi kasvaneen ankan myöhemmät vaiheet eivät enää jaksa kiinnostaa. Niinpä uuden elokuvan on kuin onkin pakko hajottaa edeltäjänsä onnellinen loppu – ratkaisu, joka ei ole koskaan tuntunut kovin onnistuneelta. Poikaystävänsä dumppaamasta Graciesta tehdään Miss FBI, byroon uudet PR-kasvot, sillä julkisuuden myötä suositun agentin kenttätyö ei ota enää sujuakseen. Gracielle palkataan ikioma homppeli stylisti (väsyneiden homovitsien kanssa kamppaileva Diedrich Bader) meikkityttöineen. Kaiken kukkuraksi käsivarren mitan päähän parkkeeraa henkivartija, aggressioitaan huonosti hallitseva musta naisagentti Sam Fuller (Regina King). Kun entinen kilpakumppani Miss Amerikka (Heather Burns) kidnapataan Las Vegasissa, ottaa Miss FBI ohjat jälleen kerran omiin käsiinsä.
Miss FBI on väkinäinen komedia, jota katsellessa ei voi olla tuntematta myötähäpeää. Elokuvassa ei ole päätä eikä häntää, eikä se naurata. Ei ainakaan silloin kun pitäisi. Rasittavan Bullockin ja kliseisen Kingin vaikean kollegakemian yrittää korvata Gracien romanttisen intressin puutetta siinä kuitenkaan onnistumatta. Pinnan alla kuplii yhtä sun toista, mutta niihin kaikkein herkullisimpiin ulottuvuuksiin ei näin konservatiivinen Hollywood-komedia tietenkään uskaltaudu vastaamaan.
Siinä missä Miss Koviksessa katsoja oli alusta alkaen Gracien puolella, ei Miss FBI onnistu synnyttämään tarvittavia sympatioita lainkaan. Suurimman osan aikaa Sandra Bullockin hahmo on kerrassaan raivostuttava kana, jonka latteudet ja loputon hösääminen kosmetologien kanssa on pitkäpiimäistä ja turhauttavaa. Loppukohtauksessa Gracie Hartin integriteettiä yritetään parsia jotenkuten kokoon, mutta silloin on jo liian myöhäistä. Sori Sandra, Miss FBI ei ole enää Miss Kovis vaan Miss Tyhjäpää.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Sandrew Metronome