Ministeri Rehula lastensuojelusta: Yhteiskuntamme on epäonnistunut

Ministeri Rehula:"Hiljaisuuden ajan pitää olla ohi" 2:14

"Te olette kokeneet nöyryyttämistä, alistamista, pilkkaamista. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteiskunta on epäonnistunut." Ministeri Juha Rehula (kesk.) pyysi tänään anteeksi valtiovallan taholta lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluilta ihmisiltä.

– Suomalaisessa lastensuojelussa hiljaisuuden aika pitää olla ohi. Lasta on kuultava, Rehula vaati Finlandia-talossa pitämässään puheessaan.

Anteeksipyyntövaatimukset nousivat esiin tänä vuonna julkaistuissa 1900-luvun lastensuojelun epäkohtia käsitelleessä tutkimuksessa.

"Valitettavan monen kohdalla epäonnistuttiin"

Vuoden 1936 lastensuojelulaki oli voimassa aina 1983 asti. On arvioitu, että tänä aikana sijoitettuna oli noin 150 000. Luvussa ei ole mukana kasvattilapset, jotka vanhemmat antoivat itse toisiin perheisiin. 

– Monille lapsille onnistuttiin järjestämään paremmat olosuhteet, mutta valitettavan monen lapsen kohdalla tässä epäonnistuttiin. Lastensuojelun periaatteita ei paikallisella tasolla joko pystytty noudattamaan tai sitten niitä ei jostain syystä haluttu noudattaa, kertoo historian professori Pirjo Markkola Tampereen yliopistosta. 

1900-luvun suuria lastensuojelun ryhmiä olivat äitinsä menettäneet lapset ja vaikeissa taloudellisissa oloissa elävät lapset. Jos vanhemmat eivät pystyneet hankkimaan lapsilleen ruokaa ja vaatteita, vaihtoehdoksi jäi lapsen antaminen kasvattiperheeseen tai muuhun sijaishuoltoon. 

Kaikki sijoitukset eivät onnistuneet.

– Lapsia joutui perheisiin, joihin ei koskaan olisi pitänyt antaa lapsia ja nuoria hoidettavaksi. Lapsia lähetettiin laitoksiin, joita johdettiin joskus hyvin epäinhimillisellä tavalla, sanoo Markkola. 

Lastensuojelun epäkohdista tehty tutkimus paljastaa monenlaisia kaltoinkohtelun, väkivallan ja hyväksikäytön kokemuksia.

– Osa lapsista joutui kokemaan hyvin karkeaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Osa lapsista joutui tukahduttamaan kaikki toiveensa ja tunteensa, kun kukaan ei välittänyt kuunnella lasta, Markkola jatkaa.

Elinikäisiä arpia

Markkolan ja muiden tutkijoiden selvitys on laajin tutkimus lastensuojelun epäonnistumisista Suomessa. Se toi esiin myös perheisiin sijoitettujen lasten kaltoinkohtelun. Huonojen kokemuksien varjo on pitkä. 

– Perheissä väkivalta piiloutui kodin yksityisyyden suojaan, mutta saattoi haastattelujen mukaan saada hyvinkin äärimmäisiä muotoja. Moniin kaltoinkohtelu on jättänyt elinikäisiä arpia. Ruumiillinen ja henkinen väkivalta liittyi usein toisiinsa. Kaikki koulukodissa olleet kertoivat haastattelussaan väkivallasta.

Yksi vaikeimmin sanoiksi puettavia väkivallan muotoja on lapsen joutuminen seksuaalisen väkivallan kohteeksi.

– Seksuaalinen hyväksikäyttäjä oli yleensä aikuinen mies ja kohde oli tyttö, professori sanoo. 

Markkola luettelee, miten kokemukset näkyvät aikuisiässä: itsetunto-ongelmat, terveysongelmat, vaikeudet solmia ihmissuhteita ja huoli omasta vanhemmuudesta.

Parempaa valvontaa

Yhteinen tavoite näyttää olevan se, että tehtyjä virheitä ei toistettaisia. Tämä vaatii laajempaa valvontaa ja lapsen kuulemista.

– Omavalvonta ei riitä. Pitäisi olla ulkopuolista valvontaa, niin että myöskin lapsia kuullaan, kun niissä paikoissa käydään, vaatii sosiaalityön professori Marjo Kuronen Jyväskylän yliopistosta. 

Tapahtuuko kaltoinkohtelua lastensuojelussa yhä?

– Ei nämä ihan poissuljettuja asioita ole tänäkään päivänä, Kuronen vastaa.  

Harvinainen anteeksipyyntö

– Yhteiskuntana me kannamme vastuun siitä, mitä teille on tapahtunut. Suomen valtion ja yhteiskunnna puolesta, kaikille lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluille syvä vilpitön anteeksipyyntö, toteaa ministeri puheensa lopussa.

Valtiovallan esittämä anteeksipyyntö on Suomessa harvinaista. 

– Tämä on erittäin harvinaista. Tietääkseni vain sodan aikana Saksaan lähetetyiltä juutalaisilta on pyydetty anteeksi, sanoo Kuronen. 

Lapsen oikeuksien sopimus on ollut Suomessa voimassa 25 vuoden ajan.

Lue myös:

    Uusimmat