"Te olette kokeneet nöyryyttämistä, alistamista, pilkkaamista. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteiskunta on epäonnistunut." Ministeri Juha Rehula (kesk.) pyysi tänään anteeksi valtiovallan taholta lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluilta ihmisiltä.
– Suomalaisessa lastensuojelussa hiljaisuuden aika pitää olla ohi. Lasta on kuultava, Rehula vaati Finlandia-talossa pitämässään puheessaan.
Anteeksipyyntövaatimukset nousivat esiin tänä vuonna julkaistuissa 1900-luvun lastensuojelun epäkohtia käsitelleessä tutkimuksessa.
"Valitettavan monen kohdalla epäonnistuttiin"
Vuoden 1936 lastensuojelulaki oli voimassa aina 1983 asti. On arvioitu, että tänä aikana sijoitettuna oli noin 150 000. Luvussa ei ole mukana kasvattilapset, jotka vanhemmat antoivat itse toisiin perheisiin.
– Monille lapsille onnistuttiin järjestämään paremmat olosuhteet, mutta valitettavan monen lapsen kohdalla tässä epäonnistuttiin. Lastensuojelun periaatteita ei paikallisella tasolla joko pystytty noudattamaan tai sitten niitä ei jostain syystä haluttu noudattaa, kertoo historian professori Pirjo Markkola Tampereen yliopistosta.
1900-luvun suuria lastensuojelun ryhmiä olivat äitinsä menettäneet lapset ja vaikeissa taloudellisissa oloissa elävät lapset. Jos vanhemmat eivät pystyneet hankkimaan lapsilleen ruokaa ja vaatteita, vaihtoehdoksi jäi lapsen antaminen kasvattiperheeseen tai muuhun sijaishuoltoon.
Kaikki sijoitukset eivät onnistuneet.
– Lapsia joutui perheisiin, joihin ei koskaan olisi pitänyt antaa lapsia ja nuoria hoidettavaksi. Lapsia lähetettiin laitoksiin, joita johdettiin joskus hyvin epäinhimillisellä tavalla, sanoo Markkola.
Lastensuojelun epäkohdista tehty tutkimus paljastaa monenlaisia kaltoinkohtelun, väkivallan ja hyväksikäytön kokemuksia.
– Osa lapsista joutui kokemaan hyvin karkeaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Osa lapsista joutui tukahduttamaan kaikki toiveensa ja tunteensa, kun kukaan ei välittänyt kuunnella lasta, Markkola jatkaa.