Itsensä esiin tyrkyttämistä, narsistisista oman kuvan ihailua vai jotain ihan muuta? Viestinnän tutkija ja mediapsykologian tohtori selittävät omakuvabuumia.
Helsingin yliopiston viestinnän tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Mikko Villi toteaa, että kyseessä on tarttuva ilmiö, eräänlainen kulttuurinen meemi.
– Ihmiset innostuvat, kun muut innostuvat, ja sitten ruvetaan tekemään sitä, mitä muutkin, Villi sanoo.
Mediapsykologian tohtori Tarja Salokoski muistuttaa, että itseilmaisu ja minäkuvan rakentaminen eivät kuitenkaan ole uusi asia, vaan aiemmin vastaavaa oman kuvan brändäystä ja muokkausta on tehty vahvemmin esimerkiksi päiväkirjojen, vaatetuksen tai musiikin avulla. Nykyteknologia ja kehittyneet jakamisen välineet ovat vain muuttaneet ilmiön näkyvämmäksi.
Selfiet voivat tukea nuoren kehitystä
Salokosken mukaan selfiet voivatkin palvella myös tärkeää kehitystehtävää erityisesti nuorten kohdalla. Selfiet ja sosiaalinen media tarjoavat nuorille rakennusalustan identiteetille ja omalle minälle.
Villi ehdottaa, että selfieillä voi olla myös viestinnällinen tehtävä – kuvilla kerrotaan toisille esimerkiksi omasta läsnäolosta.
Suuri osa kuvista ei myös koskaan päädy näkyville, eivätkä Salokoski ja Villi pidä yleistynyttä omakuvakulttuuria osoituksena ihmisten itsekeskeisyyden lisääntymisestä. Salokoski kertoo, että nuorten parantuneen medialukutaidon ansiosta julkaistavat asiat valitaan tarkkaan.
– Se, mitä sosiaalisessa mediassa julkaistaan, on vain osa omaa persoonaa ja osa omaa elämää. Nuoret ja myös aikuiset tekevät valintaa siitä, mitä he haluavat näyttää itsestään ulospäin. Se ei ole ihan täysin yksi yhteen oman identiteetin tai persoonan kanssa, mutta se on ikään kuin sosiaalista vuorovaikutusta muiden kanssa, Salokoski selittää.