Milla Louhi eli vuosia miehen kehossa. Neljä vuotta kestäneen prosessin jälkeen hän elää nyt tasapainoisena kehossa, jonka tuntee omakseen.
Jälkeenpäin ajatellen Milla Louhi on tyytyväinen, ettei hän lähtenyt sukupuolenkorjausprosessiin nuorempana.
– 1980-luvulla tutkimukset olivat hyvin rankkoja ja nöyryyttäviä, en tiedä miten olisin kestänyt sellaista. Nykyään käytännöt ovat inhimillistyneet, ja meitä kohdellaan kuten muitakin ihmisiä.
Louhi on aina tiennyt olevansa nainen miehen kehossa. Parikymppisenä hän yritti etsiä palavasti muita transsukupuolisia, mutta tietoa ei juuri ollut saatavilla. Louhi löysi tiensä SETA:n järjestämiin transkahvi-iltoihin, mutta ei tuntenut kuuluvansa joukkoon rujojen, meikattujen miesten keskellä.
– Muut kahvittelijat olivat transvestiitteja, eli heille riitti pelkkä toiseksi sukupuoleksi pukeutuminen. Itse sen sijaan koin olevani aivan vääränlaisessa kehossa, tuntemukseni olivat paljon kokonaisvaltaisempia. Minua eivät kiinnostaneet hurjat meikit tai muhkeat peruukit, Louhi selittää.
Prosessi vaikutti rankalta ja nöyryyttävältä
Louhi tapasi kahvi-illassa SETA:n sosiaalityöntekijän, jolle hän kertoi tuntemuksistaan. Työntekijä ymmärsi, mistä oli kyse ja kertoi, että tutkimuksiin hakeutuminen oli mahdollista.
– Hän varoitti, että jos sille tielle lähtisin, minun olisi oltava valmis menettämään koko siihenastinen menneisyyteni ja ihmissuhteeni. Hän sanoi, että tulisin olemaan yksinäinen enkä saisi enää töitä. Työntekijä kehotti minua jatkamaan elämääni miehen kehossa, mikäli se vain mitenkään onnistuisi.
