(Bonnier)
Nainen, joka halusi raivata oman uransa eikä elää äitinsä, Laila Kinnusen jalan jäljillä, on nyt sukeltanut syvemmälle hänen kappaleisiinsa kuin olisi odottanut. Reilun 20 vuoden aikana Milana Misicia on aneltu laulamaan äitinsä kappaleita, mutta vastaus on aina ollut sama: ei tule tapahtumaan. Nyt 1960-luvun rakastetuimmat melodiat on purkitettu 14 kappaleen pitkäsoittolevyksi Laulumme.
Milanan uunituore levy ei näytä eikä kuulosta lainkaan cd:ltä. On kuin laittaisi vinyylin soimaan, huomattavan paljon steriilimmässä muodossa tosin. Kuin kuuntelisi Lailaa, niin samaan on tytär päässyt lauluäänessä unohtamatta 1960-luvun ilmapiiriä keimailevin äänenpainoin. Tunnelma on vaivaannuttava.
Motivaatiota levyn tekoon on varmasti, mutta kuinka tarpeelliseksi levy itsensä tekee, on asian B-puoli. Kappaleet hitsautuvat kivuttomasti yhteen ja luovat aluksi lämpimän tunnelman, mutta jäävät taustamusiikiksi hyvinkin nopeasti. Lastenlaululta kuulostava kappale Illalla, illalla luo vastakaikua taustoiltaan melankolisille kappaleille kuten Tiet. Laila Kinnusen äiti on pohtinut, että Laila ennusti kohtalonsa jo kappaleessa. Milana ei koskaan puhunut äitinsä kanssa siitä.
Milana on sukeltanut ehkä tahattomankin syvälle äitinsä aikoihin ja kopioinut aivan kaiken, haaleista väreistä kappaleiden tempoon. Jotain lisämausteita tai uudenlaista otetta levy olisi kaivannut tehdäkseen tuttujen kappaleiden uudelleen nauhoitukset merkityksellisiksi. Tarjolla on nostalgiaa sitä janoaville.
Teksti: Tiia Sorsa