Avun maalaislääkäri Tapani Kiminkinen vastaa Studio55.fi-tv-lähetyksissä ja nettisivuilla katsojien kysymyksiin. Nimimerkki Merja halusi tietää, mistä mahtaa johtua, että hän herää joskus keskellä yötä ja sydän takoo tuhatta ja sataa. Alla Kiminkisen vastaus.
Kuvaat monelle tutun tunteen, joten et ole aivan yksin kysymyksesi äärellä. Oleellinen lisätieto olisi se, että mitä mahdat lopulta tarkoittaa ”tuhannella ja sadalla”? Satakunta on Satakunta, mutta miksei se voisi olla yksintien Tuhatkunta, vai eikö niitä verotettavia tiloja riittänyt aivan siihen asti, kuten legenda kuuluu.
Tarkan diagnoosin tekeminen edellyttäisi yksittäisessä tapauksessa sydänkäyrän monitoroimista juuri tuntemuksen hetkellä. Loppu on sitten silkkaa spekulaatiota, mihin aion kuitenkin uskaltautua, koska eihän tämä nyt muuten olisi vastaus eikä mikään.
Terveellä ihmisellä kyseessä on todennäköisimmin mielenkiintoisen unen provosoima pelko- ja pakoreaktio. Vaihdevuosi-ikäisten naisten autonominen hermosto taas järkyttyy äkillisestä estrogeenin pakenemisesta, jolloin sydänkin voi siinä aallokossa vähän pompotella. Näissä tilanteissa rytmi kulkee todennäköisimmin oikealla tavalla tavallisten ratojensa kautta, mutta se on vain tilanteeseen nähden poikkeuksellisen tiheä (sinusrytmi). Myös kilpirauhasen liikatoiminta nopeuttaa pulssia. Tietysti äkkiä kohoava kuume vilunväristyksineen nopeuttaa rytmiä, mutta sen tilanteen kyllä yleensä tiedostaa.
Varsinainen rytmihäiriö on kyseessä, jos pulssi on tasainen ja useimmiten välillä 140-220 lyöntiä/minuutti ja se näkyy sydänkäyrässä siten, ettei eteisaktivaatioita erotu (supraventrikulaarinen takykardia, SVT), mikä erottaa tilanteen sinusrytmistä. Rytmihäiriö alkaa äkisti kuin sormia napsauttamalla ja samalla tavalla se myös päättyy. Syy voi piillä eteisistä lähtevissä sähköimpulsseissa, eteiskammiosolmukkeessa syntyvässä kiertoaktivaatiossa tai sähköimpulssin johtumisessa eteisistä kammioihin ylimääräistä johtorataa pitkin.
Terveessä sydämessä SVT on sinänsä vaaraton, mutta toki kiusallinen, varsinkin, jos se sattuu esiintymään 200 metrin sekauinnin loppukilpailun hetkellä olympiakisoissa, kuten Jani Sievisellä Atlantassa. SVT:tä yritetään toppuutella lääkkeillä, mutta jos se alvariinsa uusii, turvaudutaan ablaatiohoitoon (poltellaan ylimääräisiä johtoratoja ja häiriön syntymispesäkkeitä).
Eteisvärinän erottaa varsinaisesta SVT:tä siitä, että pulssi on epäsäännöllinen – kuin sian saparo. Se on useimmiten vaikka yöllisenä ilmaantuessaan nopea, ja nuoremmat potilaat yleensä aistivat kohtauksen – vanhemmat eivät useinkaan. Niinpä pulssin tunnustelu on poikaa. Lisälyönnit ilmenevät taas taukojen ja muljahdusten yksittäisinä humpsauksina – eivät tuhatta ja sataa lyövänä pulssina, vaikka niitäkin voi joskus tulla useampi perätysten.