Toinen haaveilee tyttölapsesta koko ikänsä, toinen toivoisi esikoisensa olevan ehdottomasti poika. Saako tulevan vauvan sukupuolta toivoa – vai onko se tabu?
"Muistan, kuinka ystävättäreni jo pienestä pitäen haaveili tyttövauvasta. Kun hän on odotti esikoistaan, hän ei halunnut tietää vauvan sukupuolta – hän oli vakaasti sitä mieltä, että vauva olisi tyttö. Itse epäilen, että hän alitajuisesti halusi vain kieltää sen mahdollisuuden, että lapsi olisikin poika. Hän oli päättänyt, että hän saa tytön ja sillä siisti. Hän osteli tytöille tarkoitettuja vauvanvaatteita ja maalasi seinät laventelinsävyllä.
Hän kuitenkin synnytti potran pojan. Muistan, kuinka ystäväni soitti minulle kätilöopistolta ja itki vuolaasti: "P*rkele, sillä on pippeli!" Yritin lohduttaa, että hän voi olla ylpeä ja iloinen terveestä pojasta, ja että kunhan vain tottuu ajatukseen, että lapsi on poika, että äidinrakkaus voittaa. Silti minusta tuntuu, että hän on edelleen katkera siitä, että hän sai pojan."
Miksi saatamme toivoa näinkin kiihkeästi vauvan olevan juuri jompaakumpaa sukupuolta?
