Ihmisen elinajan pituus riippuu geeneistä eli perimästä, ympäristötekijöistä sekä sattumasta. Perimän ohella elintavoilla on siis suuri merkitys siihen, kuinka vanhaksi kukin elää. Toisaalta sattumat, kuten ennalta-arvaamattomat onnettomuudet, voivat lyhentää elinikää hyvästä perimästä ja ympäristöstä riippumatta, sanoo Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Sira Karvinen.
– Poikkeuksellisen pitkäikäiset kansat ovat osoittaneet, että pitkän iän takana on toimiva yhdistelmä suosiollista geeniperimää ja terveellisiä elintapoja, mutta myös yhteisöllisyyttä. Terveellinen ravinto, runsas liikunta ja hyvät sosiaaliset suhteet auttavat ihmistä saavuttamaan oman, osittain geenien asettaman maksimielinikänsä, Karvinen sanoo.
Karvisen mukaan geenit selittävät noin 20–30 prosenttia eliniästä. Perimä määrittää muun muassa sairastumisalttiutta tiettyihin sairauksiin, kuten joihinkin syöpiin. Toisaalta geenit vaikuttavat myös esimerkiksi siihen, kuinka aktiivisesti kukin haluaa liikkua. Tällä tavalla geenit voivat edistää pitkää elinikää myös käyttäytymisen muodossa.
Helsingin yliopiston geriatrian professori Timo Strandberg kertoo, että mitä vanhemmaksi eletään, sitä enemmän geneettisten tekijöiden vaikutus korostuu. Tiedetään, että jos omassa suvussa on 100-vuotiaaksi eläneitä, todennäköisyys elää itsekin 100-vuotiaaksi on suurempi kuin muilla.
Lue myös: Raskaan liikunnan harrastaminen kannattaa aloittaa ja nuorena – vaikuttaa selvästi ikääntymiseen
Osa geeneistä altistaa sairauksille, osa suojaa niiltä
Vanhenemiseen vaikuttavat Strandbergin mukaan hyvin monet geenit. Osa altistaa elinikää lyhentäville sairauksille, osa taas suojaa niiltä.