Vuodenvaihteen jälkeen alkaa monella ryhtiliike: halutaan korjata ruokavaliota, liikkua enemmän, voida paremmin ja vaikka pudottaa painoa.
Kaikkeen tähän tarvitaan energiaa, joka tulee ruoasta. Moni kompastuukin hyvinvoinnissaan juuri syömiseen. Ruokailuun ja syömiseen liittyy myös paljon psykologiaa.
Mitä syömiseen liittyvä pulmia voi ymmärtää ja ratkoa itse, ja mikä tekee syömisestä oikeastaan vaikeaa.
Suhde ruokailuun on alkukantaista
Psykologi Taija Wilenius on kirjoittanut kirjan "Paino mielessä – oivalluksia syömisen psykologiasta".
Hänen mukaansa meillä on paljon geneettisiä järjestelmiä, jotka säätelevät syömistä, ja joissa on eroavuuksia yksilöiden välillä.
– Niillä on tosi vahva evolutiivinen pohja. Se järjestelmä on oikeastaan aika samanlainen kuin kivikautisilla ihmisillä joskus oli.
– Esimerkiksi tosi energiapitoiset rasvaiset tai makeat ruuat houkuttelevat meitä enemmän, ja meidän aivomme antavat niistä suuremman palkinnon, Wilenius sanoo.
– Vauvaiässä, tai oikeastaan jo sikiökaudella alkaa rakentua se ruokasuhde, koska äidin lapsiveden kautta jo välittyy vauvalle makuja, ja tottumuksia alkaa syntyä sieltä.