Norja murskasi Pyeongchangissa kaikki talviolympialaisten mitaliennätykset. Miten on mahdollista, että naapurissamme on lähes samankokoinen valtio, jonka urheilumenestys on omaa luokkaansa? Tulosruutu selvitti asiaa.
Lisää tarinaa Norjan huippu-urheilusta torstai-illan pitkässä Tulosruudussa MTV3-kanavalla kello 22.25.
Äänessä ovat muun muassa Norjan Olympiatoppenin huippu-urheilujohtaja Tore Övrebo ja maastohiihdon olympiavoittaja Simen Hegstad Krüger.
Tavoite oli kunnianhimoinen: 30 mitalia. Kun olympialaiset päättyivät, Norja komeili mitalitaulukon kärjessä 14 kullalla, 14 hopealla ja 11 pronssilla – eli yhteensä 39 mitalilla. Suomen saldo oli kuusi mitalia, joista puolet tuli Krista Pärmäkosken hiihtämänä. Norjan ja Suomen väkiluvut ovat lähes identtiset ja molemmat maat sijaitsevat maapallon samassa kolkassa, mutta urheilumenestyksen suhteen olemme kuin eri planeetalta. Miksi?
Syitä on monia, vertailu on monimutkaista ja yhtä totuutta ei ole. Aloitetaan kuitenkin perkaus isoimmasta eli rahasta, koska se tuntuu usein olevan syntipukkina huonolle menestykselle.
Raha
Suomen valtio panostaa tänä vuonna 12,87 miljoonaa euroa huippu-urheiluun. Siitä 2,2 miljoonaa menee urheilijoiden apurahoihin ja loput jaetaan esimerkiksi Olympiakomitean huippu-urheiluyksikölle, Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskukselle sekä Urheilun Ammattienedistämissäätiölle. Lisäksi eri lajiliittoja tuetaan yhteensä noin 20 miljoonalla eurolla. Liitot päättävät itse, mitä tukirahoillaan tekevät eli epäsuorasti valtion rahoja valuu sitäkin kautta huippu-urheilun käyttöön.
