Mikko Kekäläinen oli vihainen Afrikan-matkan jälkeen lapsilleen, kun he eivät syöneet – yksi oivallus avasi silmät

– Se on ihana työpaikka ja sieltä on muodostunut paljon ystäviä. Ei se tunnu oikealta työpaikalta, vaan sinne mennään kavereiden kanssa touhuamaan ja pitämään hauskaa. Siinä sivussa syntyy sitten televisio-ohjelma. 

Nyt kun Kekäläinen ja Laine eivät jaa samaa työpaikkaa, on aikaa jäänyt myös työn ulkopuolelle. 

– Totesin tuossa Susannalle, että on ihanaa, kun voimme jakaa muutakin kuin työn. Olimme viikonloppuna Susannan perheen ja minun perheeni kanssa teatterissa, hän toteaa. 

Mikko Kekäläinen ja Susanna Laine juonsivat Puoli Seitsemän ohjelmaa yhdessä kuuden vuoden ajan.

Oivallus

Kekäläinen oli käymässä Keniassa helmikuussa, juuri ennen kuin koronakriisi iski ympäri maailmaa. Kyseessä oli toinen Nenäpäivä-reissu Afrikassa. 

Matka kehitysmaahan avasi jälleen silmiä. Kekäläinen kuvailee Afrikkaa kuin toiseksi maailmaksi. Kaupungit olivat tavanomaisempia, mutta kilometrin säteellä oli kyliä, jotka olivat täysin alkukantaisessa elementissä. Ilman juoksevaa vettä ja ihmiset asuivat savimajoissa. 

– Ensimmäisellä reissulla, kun tulin takaisin Suomeen olin "Afrikka-päissäni" ja omat ongelmat eivät tuntuneet hetken aikaan miltään. Olin vihainen lapsilleni, kun he nirsoilivat ruokapöydässä. Toinen kerta reissussa kuitenkin avasi silmäni. Minun lapseni saavat elää sitä elämää, jota jokaisen maailman lapsen tulisi saada elää. Siinä vaiheessa, kun siellä päin maailmaa lapset nirsoilevat ruokapöydässä, niin tiedän, että asiat ovat silloin hyvin. 

– Tärkeä oivallus on se, että myös pienillä teoilla voi auttaa. Yksin ei voi kaikkia ongelmia ratkaista, mutta pienilläkin teoilla on merkitystä.